tiistaina, helmikuuta 28, 2006

Oletko Suomen ihanin nainen?

Ylellä on näemmä tosi hilpeän ennakkoluulotonta ohjelmapolititiikkaa, kun oikein tällä ilmoituksella haetaan Suomen ihaninta naista, jonka valitsevat somalimiehet.

"Nainen, kestääkö kanttisi? Voiton vie sisäisesti kaunis nainen, joka olisi ihannekumppani niin Suomessa kuin Afrikassa. Valinnan tekevät miehet Somaliasta. Esiraati kokoontuu kaukana Afrikassa. Voittaja valitaan elokuussa Helsingissä. Ihanin Suomi-nainen palkitaan Afrikan-matkalla.

Kilpailun järjestää TV1:n ensi kesän viihdeohjelma Ähläm Sähläm. Alustavan karsinnan tekee Ähläm Sählämin toimitus, joka valitsee maaliskuussa 12 naista varsinaiseen kisaan. "

No, todellisuudessa lienee joku hakkeri asialla. Otin nuo ruutukaappaukset todisteeksi, koska todennäköisesti linkkiä ei enää huomenaamulla ole. (Kuvat saa luettavan isoiksi klikkaamalla niitä ja odottamalla hetki, kunnes oikeaan alanurkkaan ilmaantuu sellainen nuolineliö, jolla kuva suurenee koko ikkunan kokoiseksi.) Ainakin minun on vaikeaa uskoa, että Ylellä olisi ohjelma nimeltä Ähläm Sähläm.

Liittyisikö tämä jotenkin niihin pilapiirroksiin? Vai onko muuten vaan joku humoristi asialla?

keskiviikkona, helmikuuta 22, 2006

On erilaista odotusta

Olen ollut taas kovin kiireinen, lukenut tenttiin & tehnyt paljon työtä. Mitään edistystä odotuksessa ei ole ollut. Nyt vaikuttaa siltä, että menee vähintään huhtikuulle, ennen kuin saamme nimeämiset. Ovat huhuja, mutta uskottavia.

Erilaistakin odotus voisi olla. Eräs samanikäinen ystäväni odottaa lasta, esikoistaan. Vauva sai alkunsa vahingossa, lomaromanssista. Toki kyseessä oli iloinen vahinko, ystäväni ei luullut ikinä äidiksi pääsevänsä. Ystäväni joutuu muuttamaan kohta ihan uudelle paikkakunnalle, kun häneltä menee asunto alta, ja hän voi jäädä jo äitiyslomalle. Hänellä ei ole mitään tulevalle vauvalle, koska hänellä ei ole rahaa edes laskuihin. Siihen liittyy monia asioita, joita en nyt tässä käy läpi.

Jotenkin tuollainen vahinko-odottaminen ei ihanteellisiin olosuhteisiin tuntuu minusta oudolta, vaikka tiedänkin, että kaikki muut saavatkin tehdä lapsia, miten haluavat. Mutta kun tämä meidän lapsen saaminen on niin kontrolloitua, niin syynättyä, niin se vaan tuntuu kummalliselta.

Mulla kävi niin sääliksi ystävääni ja tulevaa vauvaa, että kävin ostamassa pienen starttipaketin kirpputorilla pieniä 50-56-62-68-senttisiä vaatteita. Ostin ihan perusarkivaatteita, bodeja, potkuhousuja, kokohaalareita, kaikki neutraalin värisiä, jotka sopivat tytölle ja pojalle. Lähetän ne sitten uuteen osoitteeseen, kun hän on muuttanut.

Olin ajatellut ostaa tälle vauvalle jonkun kivan juhlavaatteen, kun hän syntyy. Nyt päätin ostaa korillisen ja mielummin ammeellisen kaikkea käytännön vauvatavaraa, kuten perusvoiteita, tuttipulloja, pulloharja, ensimukeja jne. Niitä saa nyt ehdottaa mulle. Ja jotain luksusta, mikä ilahduttaa vastasynnyttänyttä.

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006

Uskallusta on mennä jo näin pitkälle

Soitin juuri seurakuntani papille ristiäisistä. Lähinnä kiinnosti se, millainen seurakuntasali siinä kirkon yhteydessä on, kun en ole juuri siellä käynyt. 80 henkeä mahtuu hyvin ja 80 on kahvikalusto, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Ei meille silti noin massiiviset ristiäiset tule, mutta varmaan useampi kymmenen vierasta kuitenkin.

Juttelimme hetken myös vaatteista ja nimestä. Olemme kummatkin ortodokseja, ja tavallisessa ortodoksisessa kasteessa vastasyntynyt on alasti ja hänet upotetaan veteen 3 kertaa. Kyselin, onko se upotus välttämätöntä, jos lapsi on jo isompi, eikä suostu olemaan tuolla kuvan lailla papin kanssa. Kuulemma voi soveltaa aikuiskastetta (jossa siis päätä sivellään vedellä ja tehdään mirhavoitelu).

Puvustakin puhuimme, kun mitään kastemekkoa tuskin voi ajatella. Kunhan vaate on valkoinen ja juhlava, niin se käy. Ajattelin hakea Kiinasta sopivaa valkoista kiinamekkoa juhlamekoksi. Jos lapsi on poika, niin valkoinen paita ja housut.

Ortodoksilapselle annetaan perinteisesti vain yksi nimi, mutta tästä on kyllä lipsuttu Ortodoksiviestin Kastetut-osaston mukaan. Mutta vähintään yhdellä nimellä tulisi olla yhteys ortodoksiseen nimistöön ja taivaalliseen esirukoilijaan. Sanoin, että jos lapsen kiinalainen nimi on sellainen, jota voi käyttää, olemme ajatelleet säilyttää kiinalaisen nimen kutsumanimenä eikä kakkosnimenä. Pappi koetti kyllä puhua, että kristillinen nimi olisi kutsumanimi. Saa nähdä, joutuuko siitä vielä taittamaan peistä.

Menemme sitten tutustumaan, kun tiedämme ajankohtaa paremmin. Mitenkähän nuo ristiäiset sitten sujuvat? Pysyyköhän lapsi aloillaan yhtään. Se on meinaan aika pitkä tilaisuus. Se sakramenttisosuus kestää vähintään noin puoli tuntia. Onneksi tuo pappi oli kastanut jo 2 adoptiolasta aiemmin.