perjantaina, heinäkuuta 07, 2006

Aika ja käytäntö ei ole sama kaikille

Me emme ole vieläkään saaneet käännöksiä ja emme ole saaneet palauttaa hyväksymislappuamme ennen kuin käännökset on saatu, sanoo palvelunantaja. Toinen palvelunantaja jättää tämän harkinnan vanhemmille ja samaan aikaan sen palveluntajan kautta nimeämisen saaneet ovat jo palauttaneet hyväksymisensä, myöskin ilman käännöksiä. Mutta kuinka enää voisimmekaan luopua tuosta pienestä tytöstä, joka on jo sydämissämme meidän lapsemme, vaikka emme ole vielä tavanneetkaan?

Pienellä painostuksella lupa hyväksyä lapsi ilman käännöksiä heltisi nyt 2 viikon odottelun jälkeen "omalla vastuulla". Omalla vastuulla, kenenkä muun vastuulla ne meidän lapset sitten ylipäätään ovat kuin meidän, jos heille tulee joku sairaus?

Voi tuntua pikkumaiselta itkeä parista viikosta, mutta kun tämä on muutenkin niin yhteismitatonta touhua, joka paikassa erilaiset kiveen hakatut säännöt. Me pääkaupunkiseutulaisena odotimme vuoden pääsyä neuvontaan. Jossain pikkupaikkakunnalla neuvonta voi alkaa vaikka viikon päästä siitä, kun ilmottaa halukkuutensa siihen. Meidän neuvonta kesti tasan vuoden, koska "on Pelan käytäntö, että ensimmäinen neuvonta kestää vuoden", selittää sosiaalityöntekijä. Samassa PeLassa saman käytävän eri huoneessa neuvontaa antava sosiaalityöntekijä ei ilmeisesti ole tästä käytännöstä kuullutkaan, koska samaan aikaan meidän kanssa neuvonnan aloittaneen tutun parin neuvonta oli ohi ennen kuin meillä oltiin edes kotikäynnissä (6 kk aloituksesta), ja heillä oli lupa ennen kuin meillä oli päästy 4. neuvontakertaan. Meillä olisi jo ollut lapsi lähes vuoden, jos olisimme sattumalta istuneet toisessa huoneessa.

Nyt jotkut ovat sanoneet mulle, että on hyvä, että on tämä parin kuukauden väli ennen hakumatkaa, "hakijat tarvitsevat sitä sopeutuakseen vanhemmuuteen". Miksi sitten toisiin maihin hakijat eivät tarvitse sitä aikaa, vaan matkaan lähdetään viikon, 10 päivän päästä? Entä kotimaan adoptoijat, joilla menee lapsitiedosta muutama päivä siihen kun lapsi on kotona? Eivätkö he tarvitse sitä sopeutumista?

13 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Hei!
Olen jo jonkin aikaa seurannut blogiasi. Koskaan en ole vielä kommentoinut, joten ensiksi suuret onnittelut perheenlisäyksen johdosta.

Tottahan se on että on todella ikävää odottaa varsinkin jos kohtelu on eri ihmisillä erilaista riippuen eri ihmisten erilaisista tulkinnoista samasta asiasta. Mutta jos asiat eivät olisi menneet juuri tällä tavalla niin ette olisi saanneet juuri tätä teidän ihka omaa tytärtänne, joka oli varmasti juuri teille tarkoitettu.

Jotenkin jaksan aina vaan kaikista mahdollisista omista pettymyksistäni huolimatta uskoa, että se tapahtuu joka on tarkoitettu tapahtuvaksi, vaikka välistä onkin vaikea ymmärtää miksi jotain tiettyä tapahtuu juuri sillä hetkellä kun se tapahtuu.

Itse ollaan vasta alkutaipaleella tämän adoptioasian kanssa, vaikka asiaa ollaan kyllä harkittu pitkään. Kiinnostaisi tietää millä perusteella teitte valinnan Interpedian ja Pelastakaa lapset ry välillä?

Terveisin Kattis

Nimetön kirjoitti...

Tuo "sopeutumisaika" on melko huvittava letkautus... Kuka tahansa adoptoiva on takuulla ehtinyt jo sopeutua ajatukseen lapsen tulosta. Tuollaisilla jutuilla yleensä selitellään sitä, miksi "sovitut käytännöt" eivät toimikaan kaikkien kohdalla samalla lailla.

Koittakaa nyt vielä pinnistää ja ponnistaa, kyllä se lapsi sieltä pian tulee!

Piikkis kirjoitti...

Kattis: jo nythän tuntuu vaikealta edes ajatella, että meille ei jostain syystä tulisi juuri tuo pikku kirppu.

Mutta aiemmin, hyvin olisin voinut ottaa kotiini asumaan ihan kenet vaan adoptiolapsen, keitä olen esim. adoptiotapaamisissa tavannut. Yhtään sellaista lasta, jota en kelpuuttaisi omaksi lapsekseni, en ole vielä tavannut. Joten jos olisin saanut jonkun muun, varmaan olisin ihan yhtä innoissani kuin nyt (vaikka ajatuskin jostain muusta lapsesta tuntuu jo nyt oudolle).

Meillä oli aivan alun perin mielessä eräs muu adoptiomaa, ja se on IP:n kontaktimaa. Käytiin valmennuskurssikin IP:lle ja rekisteröidyttiin sinne pääsyn takia aika aikaiseen (1. kurssiviikonloppu oli jo ennen 1. neuvontaa). Muutenkin IP:n kontakteissa tuntui olevan enemmän meille sopivia.

Kun sitten päädyimme Kiinaan, joka oli alun perin kakkosvaihtoehto, niin lopullisen ratkaisun teki se, minkälaista palvelua saimme adoptiovastaavilta puhelimessa ja meilitse. Ja ikävä kyllä Pelan puhelinpalvelu sai ihan oikeasti mut itkemään töykeydellään.

Lisäksi tykkään siitä, että Kiinassa ryhmän saa selville heti, ja LID-päivän (Log-In-Daten jonka mukaan Kiinassa nimetään) aina. Pelalla ei saa.

Myana: aivan, se on vaan sellaista hurskastelua...

Piikkis kirjoitti...

-siis IP:llä Kiinan kohteessa saa- tuo oli vähän huonosti kirjoitettu...

Auri kirjoitti...

Kuka sen sanoo, etteivät ne muut tarvitsisi sitä aikaa - he nyt eivät vaan saa sitä? :) Toisaalta, pääsääntöisesti muissa maissa lapseen tutustutaan vähitellen, Kiinassa lapsi on vastuullasi 5 sekuntia sen jälkeen kun olette tavanneet.

Ja todellakin, suuret suuret onnittelut, uutisianne on totisesti odotettu tämänkin näppiksen takana!

Nimetön kirjoitti...

Meidän kohdemaa E-Afrikka on sellainen, jossa pitää olla yleensä n. 2 viikon kuluttua lapsitiedosta. Toisaaltahan se on ihanaa, ettei siinä vaiheessa tarvitse odottaa kauaa, että näkee oman pirpanansa, mutta toisaalta käytännön asioiden kanssa voi saada aikaan kiireen, lentoliput on entistä kalliimpia niin minimaalisella "varoitusajalla", adoptiotuen kanssa saa olla tosissaan asialla, jos meinaa sitä matkarahastoon saada avuksi, työnantaja "tykkää", kun kahden viikon varoitusajalla sitten jää pois jne. monenmoista :o) Toisaalta asiat yleensä varmaan saa järjestymään jotenkuten ainakin, joten ei se mikään kynnyskysymys ole kuitenkaan.

EN nyt tarkoita vertailla kumpi on parempi ja kumpi huonompi asia, mutta tuli vaan mieleen :o) niin kirjoitin. Sen tiedän myös, että sinä päivänä kun lapsitiedon sai, olisi halunnut päästä lapsensa luo heti, joten sitkeyttä viime "rutistukseen"!

Mary, helteestä läkähtynyt

Piikkis kirjoitti...

Ampiaisakka: mä en tiedä, voinko ihan oikeasti sopeutua vanhemmuuteen näin kotona kuvaa tuijotellessa, haaveillessa ja matkavalmisteluja tehdessä. Eiköhän siihen vanhemmuuteenkin ole parempi sopeutua sitten, kun on jo se lapsi mukana, kenen vanhempi sitten on.

Mary: Joo, kyllä tässä valmisteluihin ym. saa hyvinkin uppoamaan aikaa, mutta toisaalta, jos olisi valinnut kontaktin, johon lähdetään viikon parin sisällä, niin olisin sitten odotusaikana ottanut jo kauheasti käytännön juttuja selville ja ehkä sopeutunut siihen, että lähtö todella on 2 viikkoa nimeämisestä. Nyt tavallaan säästin suht paljon pähkäilyjä ja tekemisiä tähän noin 2 kk:n aikaan ihan senkin takia, että on puuhastelua, eikä ehdi pelkästään kaivata. Esim. meillä ei oo vieläkään koottu pinnasänkyä, eikä ole edes kokeiltu turvaistuimia autoon, ei ole syöttötuolia jne., eikä aavistustakaan mitä ostetaan kaappiin valmiiksi pikkuiselle syötäväksi kotiin tulon jälkeen (velliä? mitä vastiketta? (hänellä on luultavasti laktoosi-intoleranssi kuten suurimmalla osalla aasialaisia?)...

Nimetön kirjoitti...

Ihan totta..Lapsen tuloon valmistautumiseen voi tuota aikaa käyttää, mutta vanhemmuuteen "sopeutuminen" alkoi mulla ainakin siinä vaiheessa parhaiten, kun seisoin hotellin vessassa huutava käärö sylissä miettien, että mitäs tässä nyt pitäisi tehdä :o) Ihme kyllä tuo samainen lapsi on edelleen hengissä ja voi hyvin, joten Sopeutumista lienee tapahtunut parin vuoden yhteiden elon aikana puolin ja toisin, heh...

Vastikkeissa voi muuten olla eroa, vaikka olisivat saman merkkisiä Kiinassa ja Suomessa, eli kannattaa ehkä ostaa sieltä paikan päältä ensin vastiketta ja ottaa sitä vähän vielä kotiinkin mukaan ja täällä sitten "miksata" niitä, jotta ei mene sitten suomalaisesta vastaavasta heti masu sekaisin. (Esim. NAN-vastiketta on Suomessa yhtä lajia, E-Afrikassa ainakin 3 eri vahvuutta iän mukaan ja koostumuskin oli minusta erilainen..) Vellejä, soseita jne valmispuolelta ja sitten vaan pikkuhiljaa maistelemaan ja totuttelemaan uusiin makuihin ja ruokiin :o)

Nimetön kirjoitti...

Piikkis: se laktoosi-intoleranssi tulee vasta ajan myötä, ei ole siis syntyjään (äidinmaito sisältää tosi paljon laktoosia). Olisko niin että siinä ennen kouluikää alkais sitten hävitä se laktoosin sietokyky kaikilla muilla paitsi meillä geenivirheisillä pohjoismaisilla laktoosinsietäjillä :)

Suomessakin on nykyään useampaa "vahvuutta" korvikkeita, mutta eroja voi tosiaan olla niin eri maiden korvikkeiden välillä kuin sitten ihan eri merkkien välillä. Joku vauvaa parkuu vatsakipuja yhden merkin kanssa mutta sietää toista jne.

Hanna G

Nimetön kirjoitti...

Kaipaan postauksiasi. Mitä kuuuluu?Joko lähtö on pian?
Kysyy säännöllinen lukijasi.

Piikkis kirjoitti...

Juuri tulin koneelle, ja mietin että pitäisi päivittää... olen siis lomalla nyt. Olen ollut nettipimenossa. Mutta huomiseen jää, nyt väsyttää liikaa...

Lähdetään tod. näk. vähän yli 3 viikon päästä, joten vähiksi käy päivät :-).

Nimetön kirjoitti...

Oi ihanaa, kun matka lähestyy..!!

Nimetön kirjoitti...

Kaipaamme kuulumisia, kirjoitathan taas.