keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006

Kakkajuttuja hiekkalaatikon ääreltä

Kotielämässäkin on vauhtia ja vaarallisia tilanteita :-), no ei niin vaarallisia ehkä, mutta eipähän pääse pitkästymään. Eilen Suppiksella oli vähän ripulia (sitä edellisenä päivänä oli kova vatsa, joten luumusose siellä jylläsi).

Vaihdoin kakkavaippaa noin viidettä kertaa sen päivän aikana ja laskin Suppiksen hetkeksi kylpyhuoneen muumimaton päälle istumaan, että saan laitettua sen vaipan pois ilman sotkua. Virhe! Suppiksella olikin vielä kakkaa tulossa ja hän ripuloi Muumin naamalle.

Mä tottakai astuin siihen ripulikakkaan (sukat jalassa). Lopputulos oli, että kaikki mun vaatteet ja muumimatto meni pesuun... Ja olin onnistunut juuri ennen tätä vaipanvaihtoa käymään suihkussa, kun Suppis nukkui pikku päikkärit. Freshi oloni hieman väheni :-).

Tätä tää on, kakkaa, pulauttelua ja sotkua. Mutta silti äärettömän ihanaa, kun Suppis kikattelee leikin lomassa, tulee syliin kuvakirjan kanssa (ei osaa itse kääntää sivuja) tai katselee hyvin tarkkaan ja taputtaa ihmetellen, miten se äiti osaakin täyttää ja tyhjentää tiskikonetta taitavasti.

Se teistä, joka osaa neuvoa, miten saisin Suppiksen ymmärtämään, että hän voi ihan oikeasti laittaa joskus sen toisen, hänen kädessään olevan lusikan suuhunkin, eikä vain tutkia sitä ja pudottaa sen jälkeen lattialle, saa täältä hyvin kiitollisen äidin erityiskiitokset...

2 kommenttia:

HannuHoo kirjoitti...

Hei Piikkis!

No, on nää meiän lapset ja niitten lapset olleet kovia matkimaan! Eli Syö Sinäkin oma ruokasi lusikalla niin ties vaikka kiihdyttäisi tyttökin vauhtia : ))

Mukavaa ja jännittävääkin on ollut teidän polkuanne
seurata. Onnea vaan!

Piikkis kirjoitti...

On hän nyt tajunnut pitää lusikasta kiinni ja pari kertaa se on eksynyt suuhunkin, mutta väärinpäin eli sapuskaa ei oo suuhun mennyt :-).