maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Koko ajan edistytään :-)

Yritän nyt koota tähän vähän ajatuksia, muistoja.

Kun 3 viikkoa sitten saimme hänet, hän siis huusi ihan kauhuissaan ja peloissaan, mutta nukahti noin kymmenen minuutin päästä mun syliin (simahti, luultavasti matkasta ja väsymyksestä & järkytyksestä). Sen illan hän huuteli ja takertui muhun tosi rajusti.

Vieläkin mä olen selkeä ykkönen ja hän ei tahdo itse mennä esim. isän syliin, mutta mun tahtoo (hän siis nostelee käsiään tai nousee seisomaan mun jalkojen viereen ja kinisee). Hän saattaa leikkiä lattialla ehkä 10-30 minuuttia ja sitten käy mun sylissä, sitten menee taas tutkimaan leluja (suosikkina pinottavat kupit, pallo tai kaikki mistä lähtee ääntä).

Hän huusi silloin eka iltana osittain nälkääkin, kun ei saanut imettyä ruokaa ilman tuttipullon imureiän isontamista. Seuraavana päivänä ei enää huutanut, paitsi nukahtamista kauheasti, söi hyvin, tutustui meihin. Vähän äänteli, mutta ei kontannut tai noussut. Kolmannen ja neljännen päivän aikana uskalsi jo konttailla sängyllä ja rupesi kommunikoimaan (huutelemaan hähää ja ilmeilemällä). Viidentenä päivänä nauroi ääneen minulle eka kerran. Luulin sitä ennen ei edes osaa nauraa ääneen, vaan vain hymyillä ja hähää-huudella. Nyt hän kulkee tukea pidellen ympäri sohvapöytää ja osaa vaihtaa pöydältä sohvaan, että pääsee haluamaansa paikkaan.

Hän tykkää kun saa jumppailla ja kun on vääntöä, tanssia ja laulua. Hän laulaa mukana joitain lauluja (siis ääntelee sävelen mukaan). Nyt noin puolitoista viikkoa hän on jäänyt itse sänkyyn illalla nukkumaan, ilman sen kummempaa nukuttamista.

Päiväunille menoa hän itkee, paitsi ulkona liikkeessä nukahtaa vaunuihin. Siellä Kiinassa hän ei viihtynyt hotellihuoneessa juuri ollenkaan, vaan halusi olla joko sylissä tai liikkeellä rattaissa ulkona, oltiin paljon ulkona. Täällä kotona hän menee pitkin lattioita joka huoneeseen ja seuraa mua olohuoneesta keittiöön ja takaisin, eikä enää pitkästy sillä lailla kuin hotellissa.

Vaipanvaihdosta hän piti alussa kovasti (ehkä on ollut ainut aika kun on saanut huomiota), mutta nyt kiemurtelee kyllä siinä kuin käärme. Hän tykkää vedestä, kylpemisestä, pesemisestä ja uimisesta (kokeiltiin hotellin uima-altaassa). Ja saunomisesta, kokeiltiin sitä viikonloppuna ja tänään.

Kiinassa me käytiin siis aina ravintolassa syömässä. Joskus hän nukahti rattaisiin siinä pöydän vieressä (useimmiten ulkoilmaravintoloissa), joskus huusi ja syötiin vuorotellen. Täällä hän istuu syöttötuolissaan, kun me syödään tai kahvitellaan ja on ihan iisisti siinä (toki hänet itse on syötetty sitä ennen).

Kiinassa oli mukavaa, paitsi välillä päällekäyvät kauppiaat rasittivat (Shamianin saari oikein elää adoptiovanhemmista, koska suurin osa adoptioperheistä asuu siellä, sinne on muodostunut hyvin erikoinen paikka, jossa lähes joka liike liittyy vauvoihin/lapsiin), mutta on kotona toki helpompaa tehdä ruokaa jne.

Nyt tämän kotona olon eli vähän runsaan viikonkin aikana hän on edistynyt hurjasti. Tullessa hän ei osannut syödä mitään karkeampaa. Hedelmäsoseet upposi, kun annoin (siis jo Kiinassa), mutta ei mikään vihannessose. Eikä varsinkaan peruna. Nyt viikonloppuna ollaan tykätty bataatista, porkkanasta ja tänään hän söi lohikeittoa, (siis haarukalla pienennettynä ja suolattomana, mutta ei liian soseeksi, kumminkin siinä oli pureksittaviakin paloja ja siinä myös sitä ennen niin vihattua perunaa). Joten nyt sitten voi oikeasti ruveta antamaan oikeaa ruokaa.

Tänään hän eka kertaa naureskeli vapautuneesti isän kaa (leikkivät pehmeällä pallolla päällä puksautusta).

Tämä on oikeasti aika ihanaa, tsemppiä kaikille, jotka vielä odottaa omaa rakasta lastaan sieltä jostain!

12 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Oi, ihana lukea kuulumisia! Olenkin täällä aika ajoin käynyt vakoilemassa, josko olisitte jo kotiutuneet :o) Onnellista lapsiperheen arkea ja juhlaa koko perheelle!

Nimetön kirjoitti...

Onpa kiva lukea kuulumisiasi. Tuolta Kiina-palstalta jo huomasinkin teidän palanneen kotiin ja päätin tulla tänne katsomaan olisiko päiväkirjasi päivittynyt.
Onnea Perheellesi!
-Hennaliisa-

Kaura kirjoitti...

Snif! On nyt jotenkin niin sumeet silmät etten nyt sano muuta :-)

tuleva kätilö kirjoitti...

Suuren suuret onnittelut! Liikutuin kyyneliin asti, kun luin kuulumisianne.

Hyviä syksyn jatkoja.

Nanne kirjoitti...

Voi onnea!! Ihanaa lukea kuulumisianne! Silmät sumeina täälläkin :`) Ikimuistoisia päiviä!

Aamu Kahvi kirjoitti...

Lämpimät onnittelut koko perheelle! Silmäkulma kostui ja sydämen valtasi valtava lämpö, onnea vielä!

sea kirjoitti...

Ihanaa! Vihdoin pieni on teillä, omassa kodissa. :)

Nimetön kirjoitti...

Onpa iloista ja ihanaa lukea tällaisia uutisia. Niin pitkään kuin te odotitte. Kyllä täälläkin kyyneleet nousee silmiin mutta hymy huulilla samalla. Voimia ja onnea sinne.

Tuazophia kirjoitti...

Ihania kuulumisia! :) Kiva lukea miten on lähtenyt uusi elämä kulkemaan.

Nimetön kirjoitti...

Onnea täältäkin hurjan paljon! Ja kiitos tsemppaamisesta... =)

Nimetön kirjoitti...

Paljon paljon onnea. Ihania kuulumisia ja väkisinkin tuli tippa linssiin.

Nimetön kirjoitti...

Onnea onnea! Tätä on odotettu! Ja upeita kuvia olet tuohon ylös laittanut. Teillä on todellinen söpöläinen perheessä!