torstaina, toukokuuta 17, 2007

Pottatreenien alkua


Rupesin eilen totuttamaan Suppista pottaan. Siis nostin potan olohuoneeseen, ja nyt on tarkoitus totuttaa Suppis istumaan siinä mielellään.

Se kävikin helposti. Suppis istuu siinä vähän väliä, ja saa taputuksia ja kehuja. Aloitin heti myös tarrapalkitsemisen isoilla Hello Kitty-tarroilla. Ekana iltana Suppis vastusti tarran liimaamista pottatarrajulisteeseen, minkä tein tätä varten. Päätinkin, että annan sen tarrojen liimaamisen olla, ja annan sen tarran käteen ihailtavaksi. Mutta tänään saatuaan tarran Suppis heti halusikin liimata sen siihen toisen tarran kaveriksi. Joten tosin hyvin meni läpi sekin kannuste.

Tarkoitus on siis nyt totuttaa potan olemassaoloon, tehdä siitä kiva juttu, ensi tai sitä seuraavalla viikolla kokeilla siinä istumista ilman vaippaa, ja pikkuhiljaa saada Suppis halumaan tehdä pissat ja kakat pottaan. Aluksi varmaan se onnistuu harvoin, ja tulossa on pitkä projekti. Keskimäärin kuivaksi opitaan kai noin 2,5-vuotiaana ja varaudun, että meilläkin tulee taukoja sitten jos oppiminen ei tunnu edistyvän tai tunnu olevan kivaa. Mutta kivempi olisi jos hän oppisi tekemään edes osan pissoista tai kakoista pottaan jo nyt kesällä, jolloin tarkenee vaellella kotona ja suljetuilla pihoilla pöksyittä.
Jos teillä on hyviä neuvoja, ihan yksityiskohtaisia ja käytännönläheisiä, niin vinkatkaa.

Tuossa on vertailukuvat, toinen on otettu 12.9. ja toinen eileneli 16.5. Tunnistaisitteko samaksi tytöksi?

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Mä en ollut ennen sun kirjoituksen lukemista ajatellut, että pottaan pitäisi totuttaa - kääk, huono äiti! Me ollaan laitettu molemmat lapset heti perheeseen ja kotiin tulon jälkeen (noin vuoden ikäisenä) aina vaipanvaihdon yhteydessä sekä heräämisen ja ruoan jälkeen potalle istumaan hetkeks. Jos ei tule mitään, ei hätää, jos tulee, kehutaan.

Nuoremman totutin myös pian pyttyyn eli pissatin sen pitämällä sitä kiinni mutta se oppi nopeasti työntämään itsensä niin taakse, että saa pidettyä käsillä edestä kiinni. Siitä se ei pääse itse pois (=ei lähde juoksentelemaan kakkasella pyllyllä), säästyy potan siivoaminen JA potattomissa paikoissa pissaaminen onnistuu myös. Suosittelen! Onnea pottailuun! :-)

Kahden lapsen äiti

Unknown kirjoitti...

No luin sen Spockin kirjasta "Järkevää lastenhoitoa", jossa kehotettiin viikko totuttamaan ja tekemään siitä kiva juttu (kehumalla ja tarrat lisäsin itse, kun Suppikseen ne vetoaa) ja sitten tekemään kuin sinä teit. Se systeemi vaikutti helpolta ja lempeältä, ja ajattelin nyt eka koettaa sillä.

Minäkin olen esim. ennen kylpemistä muutaman kerran saanut Suppiksen pissaamaan pönttöön, kun olen siihen nostanut, ja mulla on perintönä siskolta pöntönpienenninkin. Mutta siinä Spockin kirjassa sanottiin, että pienikokoista lasta olisi helpompi opettaa potalle kuin pöntölle ja tajuamaan se idea, siis että sinne mennään itse kun hätä iskee (pöntölle hän ei itse pääse ainakaan vaaroitta).

Kauan sulla meni, kunnes oppivat?

Nimetön kirjoitti...

Sorry pitkä tauko lukemisessa. Heh, vaikea vastata, kuinka kauan meni, että oppivat. Poika oppi just ennen kolmevuotissynttäreitään päiväkuivaks ja yökuivaks synttäreiden aattona, kun jätettiin vaan vaippa pois, vaikka se oli sitä ennen ollu aina litimärkä aamusin. MUTTA: pojan kohdalla painostin varmaan liikaa potatteluun, koska se kieltäyty systemaattisesti istumasta potalle 1,5-2,5 vuoden ikäisenä...

Tyttö oppi päiväkuivaks noin 1,5-vuotiaana. Kun oltiin opettelemassa päiväkuivaks kodin ulkopuolella, tulikin taas vahva takapakki: monta kuukautta tyttö pissas AINA johonkin, jos se oli ilman vaippaa. Niin alkoi jälleen ympärivuorokautinen vaippojen käyttö mutta toki potatettiin edelleen em. aikoina. Nyt ollaan taas pari viikkoa tuuleteltu kotona ja tyttö menee ite potalle, kun pissattaa. Pääsääntöisesti...

Pyttyopettelun jälkeen ollaan siis vaan potateltu mutta potattomissa paikoissa pytyttely on ollu oiva hyöty!