torstaina, kesäkuuta 04, 2009

Päiväkotiin menossa

Meidän kohta 4-vuotias Suppis menee elokuussa päiväkotiin. on vaikeaa etukäteen päättää, kuinka kauan tutustumme yhdessä päiväkotiin ja koska voi jättää yksin ryhmään.

Suppishan on ollut ylimääräisen vuoden kotona ja käynyt tämän lukuvuoden 2 x viikossa klo 9-12 päiväkodissa olevaa päiväkerhoa, eli on tottunut jäämään päiväkotiin hoitoon. Kerhon toiminta on ollut hyvin päiväkotimaista. Kerhossa on ollut aamupiirit, vapaata leikkiä, ohjatut viriketukiot, ulkoilut ym. Kerhopäivän kesto on vain ollut lyhyempi kuin päiväkotipäivän. Sinänsä en usko, että hoitopäivän kesto on ongelma syksyllä. Voi olla kivempikin, kun on enemmän aikaa leikkiä kavereiden kanssa. Ryhmäkin on ollut pienempi, kerhossa oli 12 3-vuotiasta ja 2 lastentarhanopettajaa.

Suppis odottaa kyllä innolla syksyä. Hän on jo kovasti kaveriseuran perään ja solmii ja harjoittelee ystävyyssuhteita. Päiväkoti, johon hän nyt menee, ei ikävä kyllä ole sama kuin kerhopäiväkoti, mutta kerhosta ja leikkipuistosta tuttuja lapsia on tulossa samaan päiväkotiin. Toivon vähintään yhtä paljon kuin Suppis, että hän pääsee parhaan kaverinsa kanssa samaan ryhmään. Sanoin sen johtajallekin.

Suppishan oli sen ylimääräisen kotivuoden, koska hänen oli vaikeaa sopeutua edes mummon tai papankanssa ilman vanhempia oloon. Hän itki hoitoyrityskertojen jälkeen sylissä suruaan tuntikausia. Hän on ollut hyvin takertuvainen ja hyvin valikoiva niin mieluisten leikkikavereiden kuin hyväksyttyjen aikuisten suhteen.

Suppis on nyt kyllä kasvanut. Ja vuosi kypsymistä on tehnyt hyvää. Kaverit on käyneet laajemmin kiinnostamaan ja kerhoilukin on sujunut pääsääntöisesti hyvällä mielellä. Takapakkia tuli kun kerhossa oli kovaääninen ja liian liki tunkeva sijainen. Koko vuoden hän on silti esittänyt toivomuksia, että äiti tulisi mukaan. Siksi pelottaa, että jos olen liian kauan mukana, että hän tulkitsee sen vallitsevaksi asiaintilaksi ja yksin jääminen on vielä vaikempaa.

Kerhoonhan Suppis jätettiin ilman meitä vanhempia noin 1-1½ h jälkeen, ja silloin hän itki. Toisella kerralla ei edes itkenyt, vaan sanottiin vain heipat ja halattiin. Hän tietää, että päiväkoti on kuin kerho, mutta siellä ollaan pidempään ja sinne mennään joka päivä.

Päiväkoti on ihan uusi, ulkotyöt viittä vaille valmiit, kerran on käyty pihalla (eilen). Tutustumiskäynti on heinäkuussa. Silloin päästään eka kerran sisälle, varmaan tavataan Suppiksen ryhmän hoitaja(t).

Oma veikkaukseni on, että joko homma menee tosi hyvin eli hän jo ekana päivänä suurinpiiirtein heti pienen ujostelun jälkeen hyväksyy uudet hoitajat ja leikkii kavereiden kanssa. Jolloin periatteessa hänet voi jättää sitten jo toisena päivänä sinne yksin ainakin osaksi päivää.

Tai sitten se menee tosi puihin ja hän pelkää jostain syystä hoitajia (tai jos on 2 niin toista). Syynä voi olla vaikka mikä, esim. kova ääni tai Suppiksen mielestä ruma tukka. Sitten hän takertuu hysteerisenä muhun ja siinä ei pari viikkoakaan tutustumista auta. Sitten meillä on edessä tosi vaikeat aamut kuukausia, kun on jätettävä vastentahtoinen lapsi päiväkotiin. Se voi kestää niin kauan kun pelätty hoitaja on maisemissa.

Suppiksella on nimittäin hyvä muisti. Tämä sijaishoitaja mitä Suppis kammosi, oli n. 2 viikkoa sijaisena joskus helmikuussa. Sen pelon kanssa Suppis meni ihan hysteeriseksi. Ja vieläkin Suppis muistelee häntä, kyselee että eihän ko. täti tuu tähän uuteen päiväkotiin koskaan jne. Pelkkä muutos hoitajassa ei sitä tehnyt, koska sitä ennen oli ollut pari kertaa muu sijainen, joista ei seurannut mitään reaktiota.

9 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

2 viikkoa on ihan hyvä harjoitteluaika noinkin isolle. Lapsi rupeaa tekemään luottamuksellista suhdetta hoitajiin, kun huomaa, että vanhemmat luottavat hoitajaan. Lapsen on hyvä nähdä, että vanhemmat tulevat hoitajien kanssa toimeen. Me kävimme heti keväällä tutustumassa ja sitten aloitimme parina päivänä yhdessä hoidossa lyhyitä ja vähän pidempiä päiviä. Lapsi jäi n. kolmantena päivänä yksin ulkoilemaan muiden kanssa, ja vasta toisella viikolla jäi päiväuniajaksi, jolloin äiti oli heti herätessä paikanpäällä. Lisäksi seuraavat pari viikkoa pidettiin selvästi nykyistä lyhempinä. Ihan rauhassa tutustukaa, vaikka hoitajat sanoisivat mitä!

Piikkis kirjoitti...

Ok, mietin vaan että mistä päivästä laitamme aloituspäivän. Maksu menee ekasta päivästä, jolloin lapsi on siellä yksin tunninkin.

Päiväkoti on ihan uusi, joten pääsemme sisätiloihin tutustumaan vasta heinäkuussa ja elokuun 3. päivä päiväkodin toiminta alkaa. Joten nyt toistaiseksi ei voida tutustua kuin pihaan, hoitajatkin tavataan eka kerran silloin heinäkuussa.

Nimetön kirjoitti...

Kivaa että päivitit :-).

Tuazophia kirjoitti...

Riippuu hirveästi lapsesta. Itse olen suunnitellut 3,5v:lle, että koska paikka on tuttu (isosisko on ollut siellä tämän talven) ja hän on aina jäänyt suhteellisen mielellään erilaisiin hoitopaikkoihin (ei vierasta pahemmin tms.), niin olen paikalla vain pari päivää. Hoitoaika tosin tulee olemaan alkuun vain 4-5-tuntia, eikä siihen sisälly päiväunia, joten se tietysti auttaa.

Ja siihen lapsen ja hoitajan kemioiden kohtaamiseen ei voi kuin toivoa parasta (meillä on molemmat tulevat hoitajat kivoja, toinen reipas ja toinen "unelmoija", mutta senkään suhteen en odota ongelmia).

Itse tietysti kannattaa olla sillä mielellä, että tämä on hyvä juttu (koska lapset vaistoavat hyvin helposti, jos vanhempaa hermostuttaa, eivätkä välttämättä tajua oikein hermostuksen syytä).

Tee kuinka itsestä järkevältä tuntuu, koska, kuten sanoin, asiat riippuvat lapsesta ja vaikka joku olisi kuinka toiminut yhdellä, voi toisella toimia joku ihan päinvastainen. Ja tietysti sitten olla valmis joustamaan suuntaan tai toiseen, jos siltä näyttää.

Adoptiomatka kirjoitti...

Kiitos päivityksestä. On valtavan mielenkiintoista lukea tällaisia "konkreettisia" asioita, voi kun ehtisit kirjoittaa useamminkin. Ihanaa kesää teidän perheelle!

jospa kirjoitti...

Kivaa, kun olet paivittanyt!

Mun serkun 2v poika pelkasi viime kesana mun miesta aivan hysteerisesti ensi nakemasta alkaen. Ilmeisesti (?? lapsi ei oikein osannut viela puhua eika selittaa miksi pelkaa) han pelkasi mieheni hyvin sinisia silmia ja intensiivista katsetta, koska on kuulemma ennenkin pelannyt henkiloita, joilla on merkille pantavat silmat.

Pelko ei laantunut kahdessa viikossa kuin ihan vahan ja nyt viela vuotta myohemmin kun tapaan hanet, lapsi mainitsee ensimmaisena etta XX (mieheni) ei saa tulla... aika sitkeassa ovat siis naam pelot (miestani lapsi siis ei ole nahnyt sitten viiem kesan). Tama kyseinen pelkaava lapsi on ollut tosi kova pala myos miehelleni, jota surettaa kovasti, etta lapsi yha pelkaa hanta niin hysteerisesti.

Tuazophia kirjoitti...

Pitää vielä laittaa sen verran, että meillä tyttö pelkäsi erästä sukulaista tosi paljon. Tämä mieshenkilö on sellainen, että tykkää lapsista tosi kovasti, mutta a) vitsailee paljon (eli yrittää esim. huijata lapsia hassuilla jutuilla) ja b) riehuu (eli esim. juoksee karkuun ja sitten äkkiä hyökkääkin takaisin päin muristen samalla). Tyttö sitten alkoi nähdä painajaisia hänestä ja muutenkin pelkäsi. Tarkoituksella puhuimme sen jälkeen paljon tästä henkilöstä ja mainitsimme usein hänet tyyliin "X aina vitsailee" tai "X on sellainen riehuja". Ja kun olimme menossa paikkaan, jossa tämä mies olisi paikalla, muistelimme erityisesti millainen hän on ja yritimme antaa kuvan, että ei tarvitse olla huolissaan. Ei mennyt kauankaan, kun tyttöä ei enää pelottanut. Nyt monen vuoden päästäkin hän puhuu vielä tästä miehestä "X on sellainen höperö" ja vaikka en ehkä muuten antaisi lapsen puhua toisesta tuolla tavalla, tässä tapauksessa se on mielestäni ok. :)

Nimetön kirjoitti...

Me haettiin 2 viikkoa ennen töiden alkua hoitopaikkaa, eli kotihoidon tuki loppui siihen, joten olimme ikään kuin ilman tukia nuo 2 viikkoa. Toisaalta sitten hoitopaikan sai ilmaiseksi 2 viikoksi, kun ei ollut tuloja yh:na.

Nimetön kirjoitti...

Kivaa, että olet taas päivittänyt blogia! Olen kovasti toivonut, että pääsisin "kuulemaan" tuoreempia kuulumisianne, löysin blogisi vasta muutama kuukausi sitten. On hienoa päästä etäältä ainakin hiukan seuraamaan sitä, miten perhe-elämänne sujuu. Mukavaa kesää!