perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Tuleva äiti ja lääkäri

Suppis aikoo tulla isona ensin äidiksi, sitten lääkäriksi. Järjestys on tarkka. Mietimme pitkään, miksi noin päin (kun eihän Suppis tiedä että lääkäriksi opiskellaan tosi monta vuotta). Lopulta välähti. Kun nyt on puhuttu työhönmenostani, niin hän on tulkinnut, että ensin tullaan äideiksi, sitten mennään töihin :-).

Tuleva lääkäri ottaa ammattiin valmistautumisen melko tosissaan. Hän lukee Lapsiperheen lääkärikirjaa, osaa puistossa diagnosoida esim. silmätulehduksen (vaikka hänellä tai muilla perheessä ei oo sitä ollut, mutta hän on nähnyt kuvan). Hän lukee ostamaani lasten anatomia-kirjaa, ja osaa verenkierron ja luetella jo monta sisäelintä. Ilmeisesti kirurgia kiinnostaa, kun jos televisiossa on lääkäriohjelma, leikkauksia toivotaan ja veren tai viiltojen näkemistä ei pelätä, vaan kommentoidaan "nyt lääkäri tekee siistin viillon ja täti paranee".

Äitinä hän aikoo olla muuten kuin äiti, mutta antaa joka päivä jäätelöä lapsille.
Muutenkin hän on kyllä tehnyt aika konservatiivisia johtopäätöksiä maailmanmenosta, esim. että miehet menee aina töihin, niiden pitää käydä töissä että saa rahaa. Äidit taas eivät käy töissä, vaan ne ovat hyviä olemaan kotona. Näin vaikka tunnemme perheen, jossa asiat ei oo näin päin.

Suppis laukoo muutakin hauskaa. Tässä käytännön kauneusneuvoja: Äidillä pitää olla pitkä kaunis tukka, ei saa leikata (kun mietin lyhentäisinkö tukkaa). Kun olin suuttumassa Suppikselle jostain tottelemattomuudesta, niin hän laukaisi: "Älä äiti pane naamaa noin ryttyyn. Olet paljon kauniimpi kun hymyilet." Kun oltiin koko perhe metsäretkellä, niin siinä yhtäkkiä hän kysyi: "Tiedätkö äiti mikä on pieni onni? Se on juuri tämmöinen pieni retki." Ja virnistys päälle.

Ei kommentteja: