Tässä on lapsiesityksen saamisesta varoittava (!) esimerkkivideo, jossa esityksen saaja ajaa autoa saadessaan Sen Puhelun ja ajaa päin punaisia ja unohtaa miehensä nimen :-). Lisää heidän prosessistaan ja vasta nimetystä 6 kk vanhasta tytöstä on hänen blogissaan.
Olen ollut nyt vähän aikaa parilla adoptioaiheisella amerikkalaisella postituslistalla, ja siellä samaan aikaan paperit lähettäneet rekisteröityvät nyt tavarataloihin ja lastentavarakauppoihin merkatakseen listoihin haluamansa lahjat. Vähän kuin lahjalistat häissä, mutta siis lapsen tuloon ja babyshoweriin liittyvät. Tuntuu aika oudolta ajatukselta näin täältä Suomesta päin ajateltuna. Siellä ilmeisesti se kuuluu asiaan.
On listoilla ihan asiaakin, ja on ihan hauskaa ja sopivan haastavaa lukea ja kirjoitella näistä asioista englanniksi. Olen myös muutamalla kotimaisella listalla, ja samantapaisia asioita kirjoitellaan kummallakin puolella Atlanttia. Nyt eräällä amerikkalaisella listalla on puhuttu siitä, kun lapsiesityksessä nimettiinkin lapsi, jollaista ei ole toivonut, tässä tapauksessa erityistarpeinen lapsi, jolla oli huulihalkio. Minusta on hyödyllistä ajatella näitä asioita varsinkin tässä vaiheessa, koska tällaista voi tapahtua ihan meillekin.
Ja voi noita amerikkalaisia adoptoijia lukiessa tulla mieleen villejä ideoitakin, kuten että ehkä minäkin kuljen videokameran kanssa joka paikkaan silloin, kun odotellaan sitä puhelua (jos soittavat minulle, mutta aika luultavasti minä sen puhelun saan, kun miestä ei kovin helposti saa puhelimella kiinni työpaikaltaan). Koska olisihan tuollainen soiton kuvaus hauska muisto, ja luulisi lapsestakin sen olevan kiva video.
Amerikkalaiset ja muut ulkomaalaiset muuten esittelevät aika auliisti sivuillaan adoptiolastensa kuvia. Meiltä suomalaisilta on esim. nimeämiskuvien nettiin laitto kiellettyä, ennen kuin lapsi on juridisesti meidän.
Ja muutenkaan suomalaiset eivät laita adoptiolapsistaan kuvia nettiin, vaikka bioperheillä on näitä vauvan esittely edestä ja takaa-sivuja enemmän kuin jaksaa katsoa tai linkata. En tiedä yhtään suomalaista adoptiosivua, jossa olisi adoptiolasten kuvia. Yhden suomalaisen perheen tällaisen sivun tiedän, mutta he asuvatkin ulkomailla.
Olen miettinyt, että julkaisemmeko itse tulevan lapsen kuvaa. Siitä voisi olla iloa kauempana asuville ystäville ja sukulaisille (ja tietenkin teille lukijoille, joilla on ns. oma lehmä ojassa tai joita asia muuten kiinnostaa).
Toisaalta mitä haittaa siitä todella on? Lapsen kuva voi ilmestyä jollekin epämääräiselle sivulle, mutta tuskin pornosivulle sentään, koskapa jos joku sairas ihminen sellaisia ajattelee pikkulapsesta, ne sivut tuskin ovat julkisesti esillä. En usko mihinkään lapsikaappauksiin, jos kuvan vieressä ei ole suoraa osoitetta, mistä lapsen voi hakea ja tuskinpa meidän lapsi vuosikausiin kulkee yksinään missään paikassa. Jos noita kaappauksia olisi, niistä uutisoitaisiin.
Mutta lopullisesti ei ole päätetty asiaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oikeastiko olet sitä mieltä, että lapsipornosivuja ei ole julkisesti nähtävillä verkossa? Voin vain sanoa, että olet väärässä. Tosin olen sattumoisin itsekin sitä mieltä, että emme voi elää elämäämme pornosivujen pelossa - sairaat ihmiset saavat stimulaatiota varmaan jo haalaripukuisten lasten näkemisestä puistoissa ja kaupoissa, mutta silti niissä on pakko käydä.
Syy, miksi me emme ole oman Toukkamme kuvia laittaneet avoimeen jakeluun, on yksityisyys. Suomalaisennäköisiä biolapsia on kolmetoista tusinassa, ja harva muistaa yksittäisiä lapsia ja heidän tarinoitaan. Niinpä näiden enemmistölasten yksityisyyden suoja säilyy tavattaessakin. Me taas olemme selkeästi erottuva osa elinympäristöämme - ja tämä sentään Espoossa, jossa on asukaslukuun nähden paljon kv. adoptiolapsia - ja täällä on paljon "nettiäitejä". Jos laitan nettiin kuvia ja tarinaa Toukastamme, tietävät kohta kaikki puiston mammat Toukan koko elämäntarinan. Ei kiva.
Olen törmännyt pariin sivustoon, jossa on aika nuoria tai teiniksi mallattuja ihmisiä pornomielessä esillä. Mutta en ikinä sellaiseen, josta voisin sanoa, että siinä on nyt lapsipornosivu.
Tosin en ole etsinytkään, mutta muille pornosivuille olen kyllä joutunut vahingossakin. Ja töissä näen monen muun ihmisen verrkokäyttäytytymistä: lasten, teinien ja eläkeläisten, kaikkien siltä väliltä, ja myös niiden, jotka hakevat pornoa netistä, eikä heidänkään jäjiltä ole ollut lapsipornoa linkeissä tai tallennettuna kovalevyihin. Kaikkea muuta kyllä on ollut.
Silti en väitä, etteikö voisi olla julkisesti esillä olevia sivuja, mutta aikamoinen harrastaja saa olla, että ne löytyy.
En ole ihan sitä mieltä, että suomalaisia ei erotettaisi, koska itsekin olen nähnyt kauppakeskuksessa lapsia jotka ovat "tuttuja netistä". Toki mieleen voi jäädä paremmin, kun on jotenkin erikoinen tarina.
Mutta meidän ympäristössä on paljon muitakin aasialaisia ja muualta tulleita lapsia, joten en ole ihan varma, tajuaisivatko ympäristön mammat, että jo siinä on nyt juuri tuo lapsi.
Ja mitä haittaa, jos he tietävät, että meillä on vaikka tutustuttu muskariin, opittu sanomaan "mummo" tai nukuttu huonosti? En sinänsä vuodata blogiin tai nettiin ylipäätään yhtään mitään muutakaan sellaista, joka on sellainen "salaisuus", että en sitä kellekään kertoisi. Esim. lapsen taustasta asioita, jotka kuuluvat vain hänelle (jos saamme siitä jotain tarkempaa ylipäätään tietää).
Lähetä kommentti