keskiviikkona, joulukuuta 07, 2005

Kannustusta ja tukea

Oltiin viikonloppuna kylässä siskoni perheen luona. Paikalla oli myös vanhempani.

Tuli puhetta, että meillä on ylioppilasjuhlat ensi keväänä. Veljeni vaimon poika kirjoittaa ylioppilaaksi (heillä on uusioperhe). Sanoin ihan ohimennen, että jos me ollaan juuri tultu hakumatkalta ja vaikuttaa, että lapsi ei ole valmis suuriin joukkoihin, niin me ei välttämättä olla tulossa sinne juhliin. Äiti sanoi, että sinnehän se lapsi pitää nimenomaan tuoda, heti esiteltäväksi suvulle. Sanoin, että kunhan ensin tottuu meihin ja muutokseen.

Lankoni sanoi hyvin ivallisesti, että komerossako meinaat sitä pitää. Sanoin, että en, mutta en todellakaan tuo lasta juuri hakumatkan jälkeen tilaisuuteen, jossa monta kymmentä ihmistä pyörii ympärillä ja ehkä pyrkii ottamaan lasta syliin jne. Sanoin, että meille adoptioneuvonnan antanut Pelastakaa Lapsetkin suosittaa tällaista rauhoittumista. Siihen lanko sanoi, että ne sossut ei nyt tiedä mitään lastenkasvatuksesta. Sanoin, että tuskinpa PeLa on ihan itse kiintymyssuhdeteoriaa keksinyt.

Sitä paitsi suurin osa noista vieraista on meillekin vieraita, koska sen ylioppilaaksi kirjoittavan pojan sukuahan ja heidän perhetuttujaanhan siellä suurimmaksi osaksi on. Meidän suvusta korkeintaan me sisarukset perheineen ja mun vanhemmat ollaan siellä.

Antaa esimakua tämä tallainen, mitä asenteita on vastassa.

Puhuttiin sitten miehen kanssa tuosta autossa matkalla kotiin. Oltiin ihan yksimielisiä, että lasta ei niihin juhliin viedä, jos olemme tulleet kuukauden sisällä tai muuten vielä vaikuttaa siltä, että se voisi pelottaa tai hämätä lasta. Noissa juhlissa on 100 % varmasti tätejä, jotka haluavat ottaa syliin söpön kiinalaislapsen ja kosketella häntä. Kun ei ole pakko antaa lasta yleiseksi kiertopalkinnoksi, emme sitä todellakaan tee. Ajattelivatpa sukulaiset siitä mitä hyvänsä.

3 kommenttia:

Nanne kirjoitti...

Kiva kuulla taas sinusta :)

Tosiaankin teette ihan niinkuin teistä lapsen parhaalta tuntuu!

Tuollainen asennoituminen on kyllä kurjaa, kun ei edes yritetä ymmärtää, että lapsen taustoilla on merkitystä! Hohhoijaa...

Hyvä, että olette miehesi kanssa samoilla linjoilla. :)

Piikkis kirjoitti...

Se tässä myös harmittaa, että olen tosiaan koettanut puhua näistä taustan aiheuttamista jutuista joka käänteessä.

Sitäpaitsi, tämän langon pitäisi kaikista mahdollisista sukulaisistani eniten ymmärtää syyt tällaiseen varaukseen(aiempien työjuttujensa takia & muidenkin syiden, tuntevat adoptiota). Mutta ei niin ei.

Me ollaan kyllä puhuttu nämä periaatteet kotona niin, että tiedetään, miten koetetaan toimia. Ollaan mietitty, että me itse kyläilisimme aika vähän alkuvaiheessa, ja lähisukulaisia ja ystäviä voi tulla meitä tapaamaan meidän omaan kotiin, mutta ei 20 kerrallaan.

Olisi tosiaan raskasta, jos toisesta olisi täysin turhaa esim. yrittää rauhoittaa elämää ja kunnolla totutella, että tämä on koti ja täällä näyttää asuvan pysyvästi juuri tämä tyypit, jotka hoitavat ja hellivät.

Nyt tuntuu, että ei jaksa heti hakumatkan jälkeen olla tuollaisessa juhlassa estämässä kaikkia tätejä tulemasta lapsen kimppuun.

Onhan tuo nähty, miten sukuun syntyneet lapset saavat osakseen hirveän tätihyökyaallon päälleen, niin eksoottinen söpöläinen saattaa olla vielä kovemman huomion kohteena. Helpompi olla poissa kuin ruveta siellä estämään ja valistamaan.

Nimetön kirjoitti...

Heti nousi aggressiot puolestasi. Mutta sitä tämä äitiys juuri on, biolapsenkin kohdalla. Koko ajan on joku esittämässä mielipiteitä siitä miten asiat pitäisi hoitaa ja laspi kasvattaa. Äärimmäiseen raivostuttavuuteen asti.