torstaina, elokuuta 25, 2005

Musiikkia!

Musiikki on ollut aina minulle tärkeää. Radiokanavista kuuntelen YleQ:ta sen musiikin takia ja muutenkin kuuntelen monta tuntia musiikkia viikossa.

Meillähän soi aika paljon myös vinyylit, joita on useita satoja. Meillä lapsi kasvaa 60- ja 70-luvun rock- ja popklassikoiden parissa, välillä heittäen parit folkit, reggaet ja jazzit, ja palaten progen kautta muihin suosikkeihin.

Joskus tulee uusiakin kiinnostavia bändejä, mutta useimmiten ne jäävät muutaman biisin ihmeiksi kohdallani. Kerään niitä biisejä sitten cd:ille ja soittelen. Viime vuosina haaviin on jäänyt esim. Scissor Sistersin Laura (ainut niiden biisi josta tykkään) ja Morrisseyn I Have Forgiven Jesus. Samoin esim. Sadetanssin biisit Suuria satuja ja Ei sanaakaan iskivät muhun, erääseen muinaiseen ihmissuhteeseen liittyvien muistojen takia (vaikka onhan se sellaista teinipatetiaa :-)).

Eniten tykkään nykyään sen tyylisistä energisista uusista bändeistä kuten Don Johnson Big Band ja kaikenlaiset teknoetnoviritykset kiinnostavat kuten Mano Negrasta soolouralle lähtenyt Manu Chaon musiikki. (Mano Negran keikka oli muuten viimeinen kerta, kun kävin Lepakossa.)
Välillä jostain menneisyydestä iskee uusvanhoja ihastuksia kuten Blondien The Tide Is High. Nuorena tykkäsin Kauko Röyhkästä, Siekkareista ja Nurmiosta, jonka biisi Laaksossa on edelleen mielestäni yksi ihanimmista suomenkielisistä rakkauslauluista. Noita vanhoja vinyylejä tulee vielä kuunneltua, mutta ei enää heidän uusia biisejä. Ei vaan iske. Sen sijaan 22 pistepirkko vaan petraa menoaan. No, tykkäsin mä Röyhkän 50-luvun kerrostalostakin ja olen harkinnut sen uuden levyn ostoa.

Mutta nyt varsinaisia lastenlevyjäkin on ruvennut ilmestymään hyllyyn. Lenni Lokinpoikanen on jo hankittu, samoin Kiinalainen juttu (joka on lähetysseurahenkisyydestään huolimatta varsin hyvä esitys Kiinan historiasta ja keksinnöistä). Muutama klassisempikin lastenlevykin on messissä, kuten Pentti Rasinkankaan Parhaat.

Nyt käteeni sattui Vuohi kaipaa Kalahariin - maailmanmatkaajan seikkailut, ja olipa iloinen yllätys. Todella hyvin tehty jazzahtava levy, kivat kuvat ja kansainväliset tarinat Afrikasta, Aasiasta, Etelä- Amerikasta, pohjoisesta... Tulee soimaan meillä, toivottavasti pikkuinenkin tykkää! Luulisin että kiehtoo mielikuvitusta ainakin isommalla lapsella. Sanat ovat aika jänniä. Mummolla vopi tosin mennä kahvi väärään kurkkuun, jos pikkuinen laulaa "Kellot kaikuu ding ding dong dong, kuolleet herätkää" kuten Meksikon kuolleiden päivästä kertovasta laulussa :-). Suosikkejani levystä ovat Japaniin, kuumiin lähteisiin ja levyn nimibiisi Vuohi kaipaa Kalahariin

Hyvää lastenmusiikkia saa vinkata!

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Fröbelin palikat http://www.mediamusiikki.fi/fpalikat/ olivat ainakin meidän lasten suosikkeja. Kaikki!

Mei kirjoitti...

Lehtevä Mies, lauluja Jukka Itkosen runoihin. Tätä levyä on kuunneltu ja kuunnellaan edelleen. Sisältää lastenlauluja, jotka eivät aliarvioi lasta.

Nanne kirjoitti...

Vauvan Vaaka: löytyy kirja ja CD. Näitä lauluja lauletaan meillä myös muskarista. Sopii isommillekin kuin ihan vauvoille. Suosittelen, tosi kivoja lauluja, vähän Wärttinän tyylistä musiikkia.

Tässä pieni esittely, kopsattu täältä: http://www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi/pages/uutuusarviot28.html

"Vauvan vaaka. Lauluja ja leikkejä vauvaperheille

Vauvan vaaka on kahden kirjan ja äänitteen muodostama kokonaisuus. Runokirja, "Vauvan vaaka - leikkiloruja ja runoja vauvoille", ilmestyi ensimmäisenä, jo vuonna 1995. Runojen tunnelmista on nyttemmin syntynyt äänite ja kirja, jossa on laulujen nuotit sekä lauluihin sopivia leikki-ideoita. Vauvan vaa'an runot ovat Hannele Huovin, sävellykset Soili Perkiön ja kuvitus Kristiina Louhen.

Vauvan vaaka sisältää 20 laulua, joita äänitteellä esittävät Kuisma Eskola, Heikki Kangasniemi, Maija Karhinen, Liisa Matveinen, Hannu Oskala, Soili Perkiö ja Sakari Seppälä. Lauluosuuksista vastaavat enimmäkseen Maija Karhinen, Liisa Matveinen sekä Ahti Paunu. Vauvan vaa'an sointimaailmaa leimaa toisaalta pehmeys ja rauhallisuus, toisaalta värikkyys ja yllätyksellisyys. Levyllä soi yli kolmekymmentä soitinta hanurista jouhikkoon, yläsävelhuilusta afrikkalaiseen sormipianoon ja kanteleesta sadeputkeen. Keskeisessä asemassa ovatkin lyömäsoittimet, josta loihditaan milloin minkäkinlaisia rahinoita, kopinoita ja suhinoita. Mielikuvitusta kiihottavat äänimaisemat pääsevät oivallisesti esille ilmavien sovitusten ansioista.

Levyn lauluista noin puolet on reippaampia, marssimiseen, sylissä köröttelyyn tai vaikkapa konttaamiseen houkuttelevia. Toinen puoli materiaalista on rauhallisempaa; lauluja, jotka sopivat esimerkiksi katseluleikkien tai hieronnan taustalle. Kolmijakoiset sävelmät taas voivat rytmittää hiljaa keinahtelevaa tanssia tai tuudittaa uneen. Kiehtovien sointien ja värien lisäksi levyllä ihastuttaa luonteva rytminkäsittely. Musiikki sykkii ja hengittää joka hetki oli kyse sitten hitaammasta tai vauhdikkaammasta menosta. Tempot ja rytmit ovat niin eläviä, että musiikin liikkeen tuntee hengityksensä rytmissä, sydämensä sykkeessä, verensä virtauksessa.

Vauvan vaaka on viehättävä levy myös aikuisen näkökulmasta. Laulut painuvat helposti mieleen, mutta aitoina ja rehellisesti esitettyinä ne varmasti kestävät runsastakin kuuntelua. Laulu- ja leikkiohjekirjan ideat tuntuvat vakuuttavilta, eivätkä vähiten siksi, että taustalla tuntuu olevan kansanperinteen tuntemuksen lisäksi runsaasti tietoa lapsen kehityksestä. Vauvan vaa'an ohjaamana pienen ihmisen tutustuminen maailmaan käy varmasti taas vähän helpommin ja hauskemmin.

Marjo Jääskä"

Piikkis kirjoitti...

Kiitos, täytyy tutustua!