Olen ehdottomasti syksyihmisiä. Syksyllä olen täynnä virtaa. Aloitan aina uusia harrastuksia, oikein odotan niiden alkua jne. Nyt kun toivottavasti on viimeinen syksy, jolloin mulla on reilusti ns. vapaa-aikaa käsissäni, niin olen täyttänyt kalenteria aika tiiviiksi.
Otin härkää sarvista ja ilmottauduin erityispedagogiikan approa suorittamaan, kuten keväällä mietin. Siellä puheterapeutilla en ole vielä käynyt.
Lisäksi opiskelen kiinan alkeet (lähinnä turistikiinaa). Olen kerran aiemminkin opiskellut ne Tampereella opiskellessa joskus 90-luvun puolessavälissä, mutta suht paljon on unohtunut.
Kerran pari viikossa käyn hydrobicissä, joka on vanha harrastus. Ekan kerran kokeilin joskus 96-97 Hesarin uimahallissa ja jäin heti koukkuun. 2 välivuotta on ollut, kun olen muuttanut, mutta aina olen löytänyt uuden paikan harrastaa sitä. Tykkään siitä tosi paljon, kuten kaikesta vedessä läträämisestä, uimisestakin.
Muutaman kädentaitokin karttunee syksyllä. Tutustun mm. neulahuovutukseen, joka on kiinnostanut jo kauan, mutta jäänyt kokeilematta. Tämän lisäksi on muutama adoptioaiheinen seminaari, johon osallistun. Ja päälle 4 opetusviikonloppua, joihin pitää tehdä matskut ja suunnitella...
Mies katsoi melko hitaasti seinäkalenteria, johin olin menoni laittanut punaisella geelikynällä ja sanoi, että meinaat sitten täyttää kalenteria niin paljon, ettet ehdi haikailemaan nimeämisen perään. No, on se varmaan osittain sitäkin. En halua, että syksy menee siihen, kun mietin, että vielä 5 kk, vielä 4 kk 3 viikkoa oletettuun nimeämiseen... Näin viikot varmaan menevät nopeasti kohti loppuvuotta. Tai ainakin nopammin.
Aion kyllä hiljentää tahtia loppuvuonna. Marraskuussa ei oo noin hurjasti menoja, joulukuussa vielä vähemmän. Keskityn nimeämisen jälkeen varmaan kodin laittoon lapsen tuloa varten. Jos on kovin hektistä loppuun asti, kotiin jääminen voi tuntua äkkipysäykseltä joskus ensi vuoden maaliskuussa... siis toivon mukaan silloin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti