Huomaa kyllä, että kesälomani oli äärimmäisen rentouttava. Jo kesäloman lopussa alkoi pulpahdella kaikenlaisia ideoita, mitä voisi tehdä. Nyt on aika vaikeaa uskoa, etten keksinyt niitä aiemmin. On tullut muutama idea siitäkin, mitä haluaisin tehdä sitten kun vanhempainvapaat & hoitovapaat on tämän adoption osalta pidetty. Ja ne tuntuvat vielä päivienkin päästä hyvältä, toteuttamiskelpoisilta. Tuntuu, että olen todella matkalla johonkin, siihen suuntaan missä itse haluan olla.
Eikä tämä ole rajoittunut vain nykytöistä poispäin. Ainakin näillä parilla ekalla työviikollakin on tullut monta hommia helpottavaa ja varsin innostuttaviakin ideoita. Eikä ole tuntunut huonolta olla täälläkään.
Tiedän, että joutilaisuus on luovuuden ruokkija, mutta miksi sitä ei meinaa uskoa? Kun on tarpeeksi rento, niin mielessä on tilaa muullekin kuin selviytymiseen päivästä toiseen. Olen ollut tyyni ja onnellinen tavalla, josta hämärästi muistan, että tällainenkin voin olla ja olen ollut. Mutta nämä ahdistavat lapsettomuusvuodet välissä söivät sitä. Nyt tajuan, kuinka paljon hyvää elämässäni on jo nyt, eikä vasta sitten kun saan lapsen.
Taidan viettää kaikki lomat tästä lähin laiturilla maaten ja pilviä tuijotellen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti