Sain töihin uuden ohjelman, jota olen opetellut niin ahkerasti, että eilen jatkoin sitä tekemistä kotona ja tarkastelin lopputuloksia vielä tv:stä. Jotenkin olen niin fiiliksissä kuin pikkulapsi uuden taidon kanssa.
Muutenkin viime aikoina on tuntunut, että on pudonnut 20 vuotta ikää pois, kun ulvon Olavin kanssa kilpaa "jee jee jee jee jee, miksi kaikki on irrallaan, miksen pysynyt koskaan paikoillaan, kuka opettais mua olemaan aloillaan" :-). Tai onko se niin, että kun on ns. tarpeeksi aikuinen, löytää sen pikkulapsen ja teinitytön helpommin sisältään kuin silloin, kun oma aikuisuus on vähintäänkin kyseenlaista ja epävarmaa. Lapsellinen ilo on tosikoilta kielletty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti