sunnuntaina, syyskuuta 11, 2005

Odottajan arkea

Luin Pörrön blogista vauvauutisia. Mikäli käsitin oikein, niin Haikun pitäisi tulla maailmaan maaliskuussa.

Minustakin luultavasti tulee äiti maaliskuussa. Vai tuleeko jo aiemmin, kun saamme nimeämistiedot, vai myöhemmin, kun olemme eläneet yhteistä elämää jo kotvan aikaa? Vai olenko jo nyt, koska onhan termi odottava äiti? Puhutaanko raskauden aikaisissa tutkimuksissa äidistä vai odottajasta?

Haikulla oli epäilty ongelmia, mutta nyt on kromosomit todettu normaaliksi. Me emme vielä tiedä, mitä vaikeuksia meidän lapsella on, mutta varauduttu on vähintään kiintymyssuhteen ongelmiin. Muutakin voi olla. Osa selviää vasta, kun yhteinen arkemme alkaa, ja näemme, mitkä on laitoselämän jälkiä, ja mikä ei ole korjattavissa ajalla ja rakkaudella.

Haiku köllii tyytyväisenä äidin mahassa. Äiti voi varjella häntä syömällä oikein, lepäämällä, rakastamalla pientä masuasukkiaan. Me emme voi kuin toivoa, että kaikki menisi hyvin ja äidillä olisi ruokaa, että hän raskaassakin tilanteessa jaksaisi huolehtia hyvinvoinnistaan ja varjella lasta, vaikka ehkä tietää, että hän ei voi sitä pitää lähellään.

Kun Haiku syntyy, äiti imettää häntä, pitää lähellä ja hoitaa. Meidän lasta, joka on todennäköisesti jo syntynyt, hoitaa lastenkodin hoitaja tai vaihtuva hoitajien joukko. Parhaassa tapauksessa hän on päässyt sijaiskotiin. Me voimme vain toivoa, että joku pitäisi pientä iholla, antaisi kuunnella sydämenlyöntejä rintaa vasten, naurattaisi häntä. Ja että hän saisi ruokaa, hänen itkuunsa vastattaisiin, häntä hoidettaisiin rakkaudella.

Silti, kaiken epävarmuuden keskellä, on ollut yllättävän helppo odottaa. Tähän asti ainakin. Varmaan tulee vaikeitakin aikoja, jos odotus venyy. Ei ole laskettua aikaa, eikä määräaikaa, mihin mennessä ainakin lapsi on meillä.

PS. Toivottavasti tämä ei vaikuta mitenkään katkeralta ym. Olen hyvin iloinen Pörrön ja koko perheen puolesta. Tuli vaan mieleen, miten erilaista se lapsen odotus voi olla.

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

*Iso hal*
Olen vierestä seurannut adoptioprosessia pari kertaa ja se on tosiaan niin erilaista. Vaikka kyllä omassakin raskaudessa tuntee itsensä matkustajaksi enemmän kuin kuljettajaksi heti kun lääketiede astuu mukaan.

Vanhemmaksi kasvetaan aina päivä kerrallaan, oli lapsen saantitapa mikä tahansa. Adoptiossa ehkä vähän paremmin varustautuu kohtaamaan itsestään oudon persoonallisuuden, mutta kun sellainen putkahtaa omasta mahasta ja vaikuttaa marssilaiselta voi olla paljon enemmän sopeutumisvaikeuksia. Ennenkaikkea myös vanhemmuus kuten parisuhde on tahtotilasta kiinni.

Lämmintä ja huolivapaata odotusaikaa teillekin päin! Toivottavasti lapsenne pääsee luoksenne mahdollisimman pian!

Piikkis kirjoitti...

Toivotaan että samoihin aikoihin ollaan Kiinassa kuin teidän vauvaa synnyntetään :-)!

Nimetön kirjoitti...

Me ollaan tällä viikolla menossa PeLan alkuinfoon, jossa luultavasti (tätä pelkään) sanotaan, että neuvontaan on vuoden jono. Huokaus... Odottavan aika on pitkä, tosin en tässä vaiheessa taida olla edes odottaja- toisin kuin sinä. Tsemppiä!

Piikkis kirjoitti...

Hei, mekin jonottettiin vuosi neuvontaan ja olen kuullut, että jonot olisivat välillä olleet lyhemmät. Ikävää jos ne ovat taas pidentyneet.