torstaina, syyskuuta 22, 2005

Vierailuja

Olen käynyt parilla vierailukäynnillä. Niistä toisesta oli vaikeaa kirjoittaa, siksi viive. Kävin päiväkodissa, missä on pienryhmä vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisille lapsille sekä integroitu 3-6-vuotiaiden kehitysviivästymälasten ryhmä. Tuo pienryhmä oli tosi kiinnostava nähdä. Siinä näki paljon apuvälineiden käyttöä ja siellä oli hyvä tunnelma.

Mutta se integroitujen ryhmä oli kyllä aika pettymys. Opettajakin puhui, että tätä markkinoidaan niille ns. normaalilasten perheille sillä, että on pienempi ryhmä, mutta hänestä ne lapset voivat saada jopa vähemmän huomiota kuin tavallisessa ryhmässä, kun erityislapset vievät huomion. Tuli mieleen, että hän ei todella itsekään usko integraatioon noiden lasten kohdalla.

Ja päiväkodin pihaelämä... En yhtään ihmettele, että se yksi erityislapsi pääsi kohtalokkain seurauksin karkuun pihalta. Tuollakin niitä erityislapsia kiusattiin minkä ehdittiin. Isommat ja vahvemmat lapset itkettivät tarkoituksellisesti. Yksi lapsi oli lähinnä piilossa ulkoilun ajan, etteivät kiusaajalapset löytäisi häntä. Ja hoitajat juoruili keskenään...

Miten mä voin ikinä laittaa lastani päiväkotiin, kun mulla tuli noin paha mieli tuosta meiningistä? Miten voi varmistaa, ettei oman lapsen päiväkodissa ole tuollaista?

Toinen vierailukohteeni oli laaja-alainen erityiskoulu, jossa annetaan mukautettua opetusta (EMU), harjaantumisopetusta (EHA), vammautuneiden lasten erityisopetusta (EVY) ja dysfaattisten lasten erityisopetusta (EDY) kaikilla perusopetuksen luokka-asteilla. Se oli selkeästi tosi hyvä koulu, jossa erityislasten asioita on ajateltu pitkälle ja heidän puolellaan oltiin. Ajattelin, että se voisi olla sopiva harjoittelukohdekin (aineopinnoissa on muutaman kuukauden harjoittelujakso). Tai sitten se autistiluokka.

Kolmas kohde on vielä auki. Näyttää siltä, että hirveän innokkaasti ne eivät mua ole ottamassa siellä ammattioppilaitoksessa. Mietin että kävisinkö kehitysvammaisten työkeskuksessa sen sijasta? Se olisi erilainen kuin muut kohteet ja ehkä sinne pääsisi ruikuttamatta.

8 kommenttia:

Helen kirjoitti...

Voi kun tuli paha mieli! Kyllä tuohon kiusaukseen jotenkin pitäisi puuttua, otitko itse asiaa puheeksi päiväkodin henkilökunnan kanssa?
Jossain vauva-lehden palstalla aina välillä näkee noita kauhukertomuksia päiväkodeista, mutta olen ne kuitannut provoina. Ilmeisesti jutut eivät perättömiä olekaan? Todellakin toivon että meidän poikamme tuleva päiväkoti osoittautuu paremmaksi, mutta mistä sitäkään voi tietää, jollei kukaan kerro?

Piikkis kirjoitti...

Otin, mutta aika varovasti, kun olin vieraana (ajattelin että teen hallaa muille perässätulijoille). Lähdin myös pois aika pian sen ulkoilun jälkeen. Kysyin vaan, että onko tavallista, että lapset noin kiusaavat toisiaan ja varsinkin näitä viivästeisiä?

Selitykset olivat niitä, mitä lukee muutenkin lehdistä: joku hoitaja on sairas (eli liian monta lasta/hoitaja), hoitajien ei ole tarkoitus leikkiä lasten kanssa, hoitajat eivät ehdi seuraamaan kaikkea tapahtuvaa, lapset luovat nokkimisjärjestystään.

Mä en tiedä, onko noilla hoitajilla oikeasti taukoja työpäivän aikana vai ovatko he koko ajan työssä, mutta heillä oli kuitenkin aikaa puhua edellisen illan tv-ohjelmista. Välillä 4 hoitajaa seisoi nokakkain puhumassa.

Pihalla ei muuten ollut ns. oikeat lastentarhaopettajat ja erikoislastentarhaopettajat siitä ryhmästä missä olin, vaan heillä oli kokous silloin. En tunne päiväkotihierarkiaa niin hyvin, että osaisin sanoa miksi ja millä nimikkeellä nuo pihalla seisoneet hoitajat olivat.

Ne pahemmin kehitysvammaiset eivät muuten olleet kiusattavia, koska heillä oli joku avustaja koko ajan vieressä.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on todella hyvä perhepäivähoitaja. Lapset ovat kuin suuressa perheessä, mutta samalla päivillä on kunnon rakenne ja kaikennäköistä (kehittävää) puuhaa. Kiusaaminen ja toiseen puuttuminen on ehdottomasti kiellettyä siellä. Hoitotäti löytyy aina 3 m läheisyydestä lapsista, toki normaaliin noutoaikaan ollaan tultu . Lasta ei kuukauden hoidossa olon jälkeen meinaan saada sieltä pois! Suosittelen.

Piikkis kirjoitti...

Pph on yksi ratkaisu, mutta niistäkin kuulee välistä kauhutarinoita. Pitäisi löytää hyvä, jonkun tutun suosittelema. No, onneksi ei vielä tarvi pääättää.

Kaura kirjoitti...

Huh, miten ikävä kokemus sulla integroidusta ryhmästä :-( Ja etenkin voi niitä lapsiparkoja. Integroidut ryhmät kun voivat olla myös tosi hyviä, hienoja paikkoja niin erityis- kuin tukilapsillekin!

Osa päiväkodeista ei ole kovin hyviä, siksi onkin tuikitärkeää käydä vierailulla, jutella johtajan kanssa jne. jos on viemässä lasta hoitoon. Jos töiden takia on pakko tehdä nopeita ratkaisuja, pitää myös olla valmis vaatimaan muutosta nopeaan, mikäli päiväkoti on noin matalaa tasoa.

Minun poikani oli integroidussa ryhmässä ja siellä kyllä myös tukilapset saivat enemmän huomiota kuin tavallisessa isossa ryhmässä. Itse olin tietysti vain rajallisesti paikalla ulkoiluaikoihin, mutta en koskaan nähnyt kiusaamistapauksia noina vuosina ja olisin yllättynyt, jos semmoista sallittaisiin. Laittaisin mieluusti myös toisen lapseni (ilm. normaalisti kehittyvä) integroituun erityisryhmään, siitä jäi sen verran hyvä fiilis esikoisen ajoilta.

Integroinnin tärkein idis, mallin saaminen tukilapsilta, onnistui meidän pojalla todella hyvin! Sehän ei toteude edes, jos tukilapsia ei myös hoideta hyvin. Huomion puute näkyy hetkessä niiden kiusaamisena, jotka sitä huomiota saavat koko ajan enemmän.

Olen kuullut aikamoisia kauhujuttuja perhepäivähoitajistakin, joten varauksetta ei voi suositella. Itse valitsen hyvän päiväkodin mieluummin, koska useasta (koulutetusta) hoitajasta on todennäköistä löytää ainakin yksi, jonka kanssa lapsen kemiat sopivat, kun (ei välttämättä koulutettu) perhepäivähoitaja on yksin.

Kumman valitseekin, on syytä tutustua etukäteen huolella lapsen hoitopaikkaan ja olla jatkuvasti kiinteässä kanssakäymisessä hoitopaikan kanssa, tehdä vierailuja, kirjoittaa reissuvihkoa ym. Lapsesta myös huomaa, voiko hän hyvin vai ei, vaikka hän ei vielä osaisi itse kertoa, millaista hoidossa on.

Piikkis kirjoitti...

Niin, sen syvästi kehitysvammaisten lasten hoitaja kertoi juuri niiden tukilasten merkityksestä käytännön tasolla. Mulle jäi aika paha kuva siitä nimenomaisesta integroidusta ryhmästä.

Siinä päiväkodissa on muuten yksi kaverini lapsi, pienten ryhmässä. Olen miettinyt sitäkin, kerronko fiilikseni, kun hänen ryhmässään voi olla ihan eri meininki. Ne pienet eivät olleet yhtäaikaa pihalla.

Piikkis kirjoitti...

Pk-seudulla (asun Vantaalla).

Tuazophia kirjoitti...

Hyvän päiväkodin tai perhepäivähoitajan löytää etukäteisvakoilulla. Tarkoitan, että ulkoilee lapsen kanssa samoilla leikkipaikoilla kuin pph:t tai kulkee usein päiväkodin ohi ulkoiluaikaan ja tarkkailee aidan takana toimintaa. Mielestäni tästä saa paremman kuvan kuin vierailuilla tai keskustelemalla henkilökunnan kanssa. En tarkoita, että henkilökunta tahallaan valehtelisi, mutta eivät joskus itsekään tajua käyttäytymistään.