Jatkan vielä eilisiltaisia pohdintoja. Se, mikä siinä lasten teon kyselyssä myöskin tökkii, on se, että se lapsen saaminen on jonkinlainen naisen mitta. Tähän ikään mennessä olisi pitänyt jo suorittaa nekin opintoviikot elämästä. Olisihan ne suoritettukin, mutta kun ei onnistunut ihan helpointa tietä. Tuli sitten opiskeltua ensin elämää ainakin cum laude-opintojen verran.
Varmaan myöskin sinkkuja ärsyttää kysely parisuhteesta, ja työttömiä työsuhteesta. Varmaan myöskin he saa kommentteja, jotka osoittavat kommentoijan sydämen sivistystason.
Kävin eilisen synkistelyn jälkeen pitkästä aikaa lapsettomuuspalstalla, ja en todella ole yksin saamieni kommenttien kanssa.
Mies sanoi eilen, kun purin asiasta mieltäni, että kyllä häneltäkin kysellään. Hän sanoo kuulemma lapsikysymyksiin vain "aika näyttää", jos ei ole läheinen kyselijän kanssa. Ja muistutti mua, että kyllä varmaan sitten lapsenkin kanssa multa kysellään yhtä sun toista adoptiosta. Jotenkin kuitenkin luulen, että se on helpompaa. Nyt on välillä niin ikävä sitä lasta, ettei ole tosikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti