Perhepotretti kuvan profiiliin saamista varten
- No ei onnistunut, mutta tässä kuitenkin perheemme kuva (pienin on vielä haaveissa...)
Posted by Picasa
sunnuntai, heinäkuuta 31, 2005
lauantaina, heinäkuuta 30, 2005
Lapsitieto amerikkalaiseen tapaan
Tässä on lapsiesityksen saamisesta varoittava (!) esimerkkivideo, jossa esityksen saaja ajaa autoa saadessaan Sen Puhelun ja ajaa päin punaisia ja unohtaa miehensä nimen :-). Lisää heidän prosessistaan ja vasta nimetystä 6 kk vanhasta tytöstä on hänen blogissaan.
Olen ollut nyt vähän aikaa parilla adoptioaiheisella amerikkalaisella postituslistalla, ja siellä samaan aikaan paperit lähettäneet rekisteröityvät nyt tavarataloihin ja lastentavarakauppoihin merkatakseen listoihin haluamansa lahjat. Vähän kuin lahjalistat häissä, mutta siis lapsen tuloon ja babyshoweriin liittyvät. Tuntuu aika oudolta ajatukselta näin täältä Suomesta päin ajateltuna. Siellä ilmeisesti se kuuluu asiaan.
On listoilla ihan asiaakin, ja on ihan hauskaa ja sopivan haastavaa lukea ja kirjoitella näistä asioista englanniksi. Olen myös muutamalla kotimaisella listalla, ja samantapaisia asioita kirjoitellaan kummallakin puolella Atlanttia. Nyt eräällä amerikkalaisella listalla on puhuttu siitä, kun lapsiesityksessä nimettiinkin lapsi, jollaista ei ole toivonut, tässä tapauksessa erityistarpeinen lapsi, jolla oli huulihalkio. Minusta on hyödyllistä ajatella näitä asioita varsinkin tässä vaiheessa, koska tällaista voi tapahtua ihan meillekin.
Ja voi noita amerikkalaisia adoptoijia lukiessa tulla mieleen villejä ideoitakin, kuten että ehkä minäkin kuljen videokameran kanssa joka paikkaan silloin, kun odotellaan sitä puhelua (jos soittavat minulle, mutta aika luultavasti minä sen puhelun saan, kun miestä ei kovin helposti saa puhelimella kiinni työpaikaltaan). Koska olisihan tuollainen soiton kuvaus hauska muisto, ja luulisi lapsestakin sen olevan kiva video.
Amerikkalaiset ja muut ulkomaalaiset muuten esittelevät aika auliisti sivuillaan adoptiolastensa kuvia. Meiltä suomalaisilta on esim. nimeämiskuvien nettiin laitto kiellettyä, ennen kuin lapsi on juridisesti meidän.
Ja muutenkaan suomalaiset eivät laita adoptiolapsistaan kuvia nettiin, vaikka bioperheillä on näitä vauvan esittely edestä ja takaa-sivuja enemmän kuin jaksaa katsoa tai linkata. En tiedä yhtään suomalaista adoptiosivua, jossa olisi adoptiolasten kuvia. Yhden suomalaisen perheen tällaisen sivun tiedän, mutta he asuvatkin ulkomailla.
Olen miettinyt, että julkaisemmeko itse tulevan lapsen kuvaa. Siitä voisi olla iloa kauempana asuville ystäville ja sukulaisille (ja tietenkin teille lukijoille, joilla on ns. oma lehmä ojassa tai joita asia muuten kiinnostaa).
Toisaalta mitä haittaa siitä todella on? Lapsen kuva voi ilmestyä jollekin epämääräiselle sivulle, mutta tuskin pornosivulle sentään, koskapa jos joku sairas ihminen sellaisia ajattelee pikkulapsesta, ne sivut tuskin ovat julkisesti esillä. En usko mihinkään lapsikaappauksiin, jos kuvan vieressä ei ole suoraa osoitetta, mistä lapsen voi hakea ja tuskinpa meidän lapsi vuosikausiin kulkee yksinään missään paikassa. Jos noita kaappauksia olisi, niistä uutisoitaisiin.
Mutta lopullisesti ei ole päätetty asiaa.
Olen ollut nyt vähän aikaa parilla adoptioaiheisella amerikkalaisella postituslistalla, ja siellä samaan aikaan paperit lähettäneet rekisteröityvät nyt tavarataloihin ja lastentavarakauppoihin merkatakseen listoihin haluamansa lahjat. Vähän kuin lahjalistat häissä, mutta siis lapsen tuloon ja babyshoweriin liittyvät. Tuntuu aika oudolta ajatukselta näin täältä Suomesta päin ajateltuna. Siellä ilmeisesti se kuuluu asiaan.
On listoilla ihan asiaakin, ja on ihan hauskaa ja sopivan haastavaa lukea ja kirjoitella näistä asioista englanniksi. Olen myös muutamalla kotimaisella listalla, ja samantapaisia asioita kirjoitellaan kummallakin puolella Atlanttia. Nyt eräällä amerikkalaisella listalla on puhuttu siitä, kun lapsiesityksessä nimettiinkin lapsi, jollaista ei ole toivonut, tässä tapauksessa erityistarpeinen lapsi, jolla oli huulihalkio. Minusta on hyödyllistä ajatella näitä asioita varsinkin tässä vaiheessa, koska tällaista voi tapahtua ihan meillekin.
Ja voi noita amerikkalaisia adoptoijia lukiessa tulla mieleen villejä ideoitakin, kuten että ehkä minäkin kuljen videokameran kanssa joka paikkaan silloin, kun odotellaan sitä puhelua (jos soittavat minulle, mutta aika luultavasti minä sen puhelun saan, kun miestä ei kovin helposti saa puhelimella kiinni työpaikaltaan). Koska olisihan tuollainen soiton kuvaus hauska muisto, ja luulisi lapsestakin sen olevan kiva video.
Amerikkalaiset ja muut ulkomaalaiset muuten esittelevät aika auliisti sivuillaan adoptiolastensa kuvia. Meiltä suomalaisilta on esim. nimeämiskuvien nettiin laitto kiellettyä, ennen kuin lapsi on juridisesti meidän.
Ja muutenkaan suomalaiset eivät laita adoptiolapsistaan kuvia nettiin, vaikka bioperheillä on näitä vauvan esittely edestä ja takaa-sivuja enemmän kuin jaksaa katsoa tai linkata. En tiedä yhtään suomalaista adoptiosivua, jossa olisi adoptiolasten kuvia. Yhden suomalaisen perheen tällaisen sivun tiedän, mutta he asuvatkin ulkomailla.
Olen miettinyt, että julkaisemmeko itse tulevan lapsen kuvaa. Siitä voisi olla iloa kauempana asuville ystäville ja sukulaisille (ja tietenkin teille lukijoille, joilla on ns. oma lehmä ojassa tai joita asia muuten kiinnostaa).
Toisaalta mitä haittaa siitä todella on? Lapsen kuva voi ilmestyä jollekin epämääräiselle sivulle, mutta tuskin pornosivulle sentään, koskapa jos joku sairas ihminen sellaisia ajattelee pikkulapsesta, ne sivut tuskin ovat julkisesti esillä. En usko mihinkään lapsikaappauksiin, jos kuvan vieressä ei ole suoraa osoitetta, mistä lapsen voi hakea ja tuskinpa meidän lapsi vuosikausiin kulkee yksinään missään paikassa. Jos noita kaappauksia olisi, niistä uutisoitaisiin.
Mutta lopullisesti ei ole päätetty asiaa.
perjantaina, heinäkuuta 29, 2005
Mitä kieltä pitäisi opiskella-meemi + kotimaan matkailua
| You Should Learn Japanese |
 You're cutting edge, and you are ready to delve into wacky Japanese culture. From Engrish to eating contests, you're born to be a crazy gaijin. Saiko! |
Mielummin kiinaa :-), mutta japanikin lienee aika haastava kieli...
Kesälomaa on vielä reilu viikko. Ollaan oltu aika vapaasti, lähinnä uitu ja relattu rannalla eväskorin kera. Muutama kotimaan reissu on tehty. Ja tutustuttu ihan pk-seudunkin tarjontaan, kuten Gallen-Kallela-museoon ja Korjaamoon. Ensin mainitussa olen joskus 90-luvulla käynytkin pari kertaa, jälkimmäiseen tutustuin vasta tänä kesänä. Molemmat suositeltavia kohteita.
Ja toki on tullut käytyä Maa ilmasta -näyttelyssä. Tosi hienoja kuvia. Jos Helsinki on turhan kaukana, netistäkin näkee saman näyttelyn. Ostin eteiseen lisää taidekortteja.
Kävimme myös Tuntematon taivas - Kiinalaisia nykyvalokuvia- näyttelyssä Tennispalatsissa, joka oli pettymys. Muutama hyvä oivallus, mutta muuten aika tulipahan käytyä-fiilis.
perjantaina, heinäkuuta 08, 2005
Matchaamisesta
Matchaamisella tarkoitetaan adoptiomaailmassa sitä, että etsitään sopivat vanhemmat tietylle lapselle. Siinä haetaan samankaltaisuuksia tai erityisiä syitä, miksi juuri tietty lapsi sopisi tietyille vanhemmille.
Joskus matchaamisen syy voi olla ulkonäkö (jota Kiinassa katsotaan vanhempien passikuvista, ei muista mukaan lähetetyistä kuvista), joskus työpaikka tai harrasteet (esim. liikunnallisuus, musikaalisuus), joskus vanhempien aiempi tuntemus ja kokemus jostain erityistarpeesta, joskus vanhempien toiveet tai tämän kaiken yhteensulautuma.
Mitenhän meitä katsotaan siellä? Mikä on meissä se, mikä merkitsee matchaajalle? Onko se hymykuoppani, miehen silmät, pään muoto, musiikin merkitys elämässämme, vai mikä? Aika vaikeaa kuvitella, että noista pikkulapsista voi sanoa, että tuo lapsi sopii media-alan ihmiselle ja tuo taas lääkäripariskunnalle?
Toki jossain muussa maassa, jossa biologisista vanhemmista tiedetään enemmän tai esimerkiksi biologinen äiti valitsee perheen hakemusten perusteella (esim. Etelä-Afrikan Abba Adoptions) tai hän on jättänyt toiveen tietynlaisesta perheestä, niin ammattikin voi merkitä enemmän.
Näissä linkeissä on kuvia Kiinan adoptioviranomaisten matchaamisesta. Jossakin tuollaisessa pinossa on meidänkin asiakirjat...
Joskus matchaamisen syy voi olla ulkonäkö (jota Kiinassa katsotaan vanhempien passikuvista, ei muista mukaan lähetetyistä kuvista), joskus työpaikka tai harrasteet (esim. liikunnallisuus, musikaalisuus), joskus vanhempien aiempi tuntemus ja kokemus jostain erityistarpeesta, joskus vanhempien toiveet tai tämän kaiken yhteensulautuma.
Mitenhän meitä katsotaan siellä? Mikä on meissä se, mikä merkitsee matchaajalle? Onko se hymykuoppani, miehen silmät, pään muoto, musiikin merkitys elämässämme, vai mikä? Aika vaikeaa kuvitella, että noista pikkulapsista voi sanoa, että tuo lapsi sopii media-alan ihmiselle ja tuo taas lääkäripariskunnalle?
Toki jossain muussa maassa, jossa biologisista vanhemmista tiedetään enemmän tai esimerkiksi biologinen äiti valitsee perheen hakemusten perusteella (esim. Etelä-Afrikan Abba Adoptions) tai hän on jättänyt toiveen tietynlaisesta perheestä, niin ammattikin voi merkitä enemmän.
Näissä linkeissä on kuvia Kiinan adoptioviranomaisten matchaamisesta. Jossakin tuollaisessa pinossa on meidänkin asiakirjat...
torstaina, heinäkuuta 07, 2005
Ja taas räjähti
Juuri kun maailma katsoo Lontoota olympialaisuutisen takia ja Iso-Britanniaa yleensäkin G8-kokouksen takia, siellä räjähtää. Uhrien määrää ei vielä kukaan tiedä, ainakin 2 on kuollut. Luultavasti paljon enemmän.
Kukaan ei ole vielä ilmottautunut tekijäksi, vaikka on Blairinkin mukaan aika selvää, että kyseessä oli terroristi-isku.
Minullakin on tuttuja siellä, he ovat kunnossa. Armeija marssii kuulemma kaduilla valmiustilassa.
Kukaan ei ole vielä ilmottautunut tekijäksi, vaikka on Blairinkin mukaan aika selvää, että kyseessä oli terroristi-isku.
Minullakin on tuttuja siellä, he ovat kunnossa. Armeija marssii kuulemma kaduilla valmiustilassa.
Mikä runoilija olet + kirjoittamisesta
Tein taas yhden Quizilla-testin :-)
Way to go, your alter poet is Jack Kerouac, who is
by FAR the coolest!
Who is Your Alter Poet?
brought to you by Quizilla
En ole kovin paljon kirjoittanutkaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta, vaikka se on minulle tosi tärkeä elämänalue. Täytyy korjata tilanne.
Minähän olen kirjoittanut ikäni, pienenä satuja ja näytelmiä, joita esitettiin mm. koulun juhlissa. Sitten alkoi runovaihe, ja satiirit ilmestyivät kuvaan. Kirjoitin myös näytelmiä, joita esitimme esim. katuteatterina ja muissa tilaisuuksissa.
Siinä +20 iässä kirjoitin runoja, ja opiskelun kautta käsikirjoituksia. Kun olin 26, rupesin kirjoittamaan proosaa. Nykyään kirjoitan runoja lähinnä, kun olen jossain voimakkaassa tunnetilassa, jota on vaikeaa muuten ilmaista. Menin opiskelemaan kirjoittamista Kriittiseen korkeakouluun 90-luvun lopussa. Sain hyvää harjoitusta ja palautetta.
Nyt olen kirjoittanut esikoisromaanin tarjokasta jo useamman vuoden, mutta en ole vielä tarjonnut sitä minnekään. Se on vielä kesken. Täytyisi vaan tempaista se aika jostain. Vaikka tekisin 2 tuntia 2 kertaa viikossa, sekin täytyy vaan päättää ja aikatauluttaa.
Seuraavaankin kirjaan on jo aihe mietitty, ja päähenkilö. Kirjailijaksi tulo on ehkä kovin ja pitkäikäisin haaveeni. Pitkäikäisempi kuin tämä äidiksi tulo.
PS. Jostain syystä tuo Kerouacin kuva ei näy... täytyy siirtää se sellaisenaan. Ja aiheista sen verran, että ei tuo eka tekele eikä seuraavakaan liity adoptioon tai lapsettomuuteen. Jos joskus kirjoitan niistä, täytyy olla etäisyyttä välissä.
Way to go, your alter poet is Jack Kerouac, who is
by FAR the coolest!
Who is Your Alter Poet?
brought to you by Quizilla
En ole kovin paljon kirjoittanutkaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta, vaikka se on minulle tosi tärkeä elämänalue. Täytyy korjata tilanne.
Minähän olen kirjoittanut ikäni, pienenä satuja ja näytelmiä, joita esitettiin mm. koulun juhlissa. Sitten alkoi runovaihe, ja satiirit ilmestyivät kuvaan. Kirjoitin myös näytelmiä, joita esitimme esim. katuteatterina ja muissa tilaisuuksissa.
Siinä +20 iässä kirjoitin runoja, ja opiskelun kautta käsikirjoituksia. Kun olin 26, rupesin kirjoittamaan proosaa. Nykyään kirjoitan runoja lähinnä, kun olen jossain voimakkaassa tunnetilassa, jota on vaikeaa muuten ilmaista. Menin opiskelemaan kirjoittamista Kriittiseen korkeakouluun 90-luvun lopussa. Sain hyvää harjoitusta ja palautetta.
Nyt olen kirjoittanut esikoisromaanin tarjokasta jo useamman vuoden, mutta en ole vielä tarjonnut sitä minnekään. Se on vielä kesken. Täytyisi vaan tempaista se aika jostain. Vaikka tekisin 2 tuntia 2 kertaa viikossa, sekin täytyy vaan päättää ja aikatauluttaa.
Seuraavaankin kirjaan on jo aihe mietitty, ja päähenkilö. Kirjailijaksi tulo on ehkä kovin ja pitkäikäisin haaveeni. Pitkäikäisempi kuin tämä äidiksi tulo.
PS. Jostain syystä tuo Kerouacin kuva ei näy... täytyy siirtää se sellaisenaan. Ja aiheista sen verran, että ei tuo eka tekele eikä seuraavakaan liity adoptioon tai lapsettomuuteen. Jos joskus kirjoitan niistä, täytyy olla etäisyyttä välissä.
sunnuntai, heinäkuuta 03, 2005
Live8
Eilen oli jättimäinen hyväntekeväisyyskonsertti Live8 G8-maiden johtajien painostamiseksi. Katsoimme sen loppuun asti. Eilen muistelimme myös 20 vuoden takaista Live Aidia. Sekin sattui olemaan nauhalla, joten katsoimme sen ennen tätä uutta konserttia.
Laitoimme myös nimet listaan, jonka Bob Geldof ja Bono vievät G8-kokoukseen Edinburghiin ensi keskiviikkona.
Maailmanparannusta? Ehkäpä. Mutta teemme muutakin kuin katsomme tv:stä konsettteja ja kirjoitamma nimiä listaan. Tuemme Interpedian kautta kummikoulua Etiopiassa. On aika järkyttävää, että 40 eurolla kuussa 10 lasta voi käydä koulua. Koulu tukee slummien lapsia, erityisesti tyttöjä.
Olen mielummin jonkun koulun kummi kuin yksittäisen lapsen, koska tuen mielummin koko yhteisöä kuin yksittäistä lasta. Se tuntuu reilummalta. Useinhan kyllä näissä yksittäisen lapsen kummisponsoroimisessakin raha menee koko koululle/yhteisölle, mutta sponsoroijalle tulee kuitenkin yksittäisen lapsen kuulumiset. Minusta se tuntuu feikiltä, vaikka ymmärrän että sen takana on se, että keskimääräinen ihminen haluaa kai mielummin kokea auttaneensa juuri tiettyä lasta. Se tuntuu konkreettisemmalta näytöltä heille, että rahalla oli jotain merkitystä.
Laitoimme myös nimet listaan, jonka Bob Geldof ja Bono vievät G8-kokoukseen Edinburghiin ensi keskiviikkona.
Maailmanparannusta? Ehkäpä. Mutta teemme muutakin kuin katsomme tv:stä konsettteja ja kirjoitamma nimiä listaan. Tuemme Interpedian kautta kummikoulua Etiopiassa. On aika järkyttävää, että 40 eurolla kuussa 10 lasta voi käydä koulua. Koulu tukee slummien lapsia, erityisesti tyttöjä.
Olen mielummin jonkun koulun kummi kuin yksittäisen lapsen, koska tuen mielummin koko yhteisöä kuin yksittäistä lasta. Se tuntuu reilummalta. Useinhan kyllä näissä yksittäisen lapsen kummisponsoroimisessakin raha menee koko koululle/yhteisölle, mutta sponsoroijalle tulee kuitenkin yksittäisen lapsen kuulumiset. Minusta se tuntuu feikiltä, vaikka ymmärrän että sen takana on se, että keskimääräinen ihminen haluaa kai mielummin kokea auttaneensa juuri tiettyä lasta. Se tuntuu konkreettisemmalta näytöltä heille, että rahalla oli jotain merkitystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)