torstaina, elokuuta 14, 2008

Kesän opetukset

Suppis on nyt tänä kesänä kasvanut henkisesti paljon. Hän on jotenkin isomman oloinen, tajuaa jo paljon ja käyttää kieltä aika monimutkaisesti käyttäen jotain sanaa tai fraasia, minkä on kuullut muussa yhteydessä uuteen tilanteeseen johon se myös sopii.

Hänen kanssaan pystyy jo käymään kaupassa ilman rattaita jopa isossa marketissa. Voi ihan 100 % luottaa, että hän pysyy siinä vieressä eikä säntäile mihinkään. Hän auttaa ostoksissa (tunnistaa meidän vakiomaitopurkit ym.). Hän ei ole oikeastaan kuin kerran saanut kunnon raivaria kaupassa. Se oli joskus viime keväänä. Silloinkin se oli äidin vika (opetus nro 1: älä poikkea nälkäisen lapsen kanssa kotiin mennessä kauppaan edes yhtä maitopurkkia ostamaan....)

Suppis ei pidä kovinkaan paljon muutoksista tai matkailusta. Hänellä kestää esim. mummolareissujen jälkeen vähintään viikon päästä takaisin omaan rytmiinsä. Hän tykkää kyllä matkustaa paikallisbussilla (koska se tietää yleensä jotain hauskaa kuten vaikka uimahallireissun tai jonkun muun kivan retken). Junassakin hän viihtyy muutaman tunnin leikkivaunussa. Mutta pidemmät matkat ei oo kovin hauskoja.

Suppis huutaa autossa ja muutenkaan ei nauti siitä pitkään. Hän mm. oksensi mummolasta autolla lähtiessä totaalisesti sekä itsensä että takapenkillä olleen isin päälle (opetus nro 2: kun lapsi matkustaa, valitse kaikki matkustusvaatteet sen mukaan, että ne voi oksennuksen jälkeen heittää samaan lämpötilaan ja ohjelmaan pesukoneeseen...).

Oksennus johtui ylensyöttämisestä. Juuri ennen lähtöä Suppis sai ison annoksen jäätelöä mummolasta ja oli muutenkin vetänyt viikon aikana enemmän makeaa pullaa ym. kuin varmaan monen kuukauden aikana yhteensä. Sen oksennuksen jälkeen piti vielä matkustaa yli 3 tuntia ennen kuin oltiin kotonsa väsyneenä.

Suppiksella alkoi tiistaina päiväkodin päiväkerho (2 x viikossa 3 h kerrallaan eli tulee kotiin syömään & nukkumaan päiväunet). Hän aikoi etukäteen kysyttynä oppia siellä lukemaan :-). Saattaa jäädä haaveeksi kohta 3-vuotiaalla neidillä, vaikka hän tunnistaakin pari kirjainta (S niin kuin Suppis ja I niin kuin isi). Paremmin tämä alku on mennyt kuin pelkäsin. Toisaalta rupesin tuossa kesällä miettimään, että ehkäpä hän on kypsynyt tässäkin mielessä (hän ei oo hirveästi tykännyt olla hoidossa).

Ekana aamuna hän itki ja vähän tarrautui. Oltiin sielä mukana alkuun, kuten muutkin vanhemmat. Kun tultiin hakemaan, niin ohjaaja sanoi, että omapäinen tyttö (eli ei ollut totellut kaikessa :-)). Oli kumminkin käynyt pissallakin siellä. Hän ilahtui kovasti, kun näki meidät. Keskiviikkona ja tänä aamuna hän esitti, että jompi kumpi meistä tulisi myös kerhoon. Mutta sanoimme, että se on lasten kerho. Hän jäi itkutta, mutta jäi surullisena katsomaan ikkunaan poismenoamme. Ja ilahtui taas kovasti kun tultiin hakemaan. Mutta periaatteessa hän tykkää käydä siellä (ei ainakaan ole sanonut, ettei tahdo sinne). Hän oppi ekana päivänä kirosanan (perisuomalaisen perkeleen).

Mulla oli aika vaikeaa olla tiistaina kotona ja odottaa että kerho päättyy, kun Suppis itki ja oli kova huoli. En tiedä kumpaa jännitti enemmän, Suppista vai äitiä. En osannut tehdä mitään niinä tunteina. Mutta tänään olin jo luottavaisempi ja luotin että hyvin se menee. Toki illallakin on sitten ollut itku herkässä ja on halunnut leikkiä vauvaa. Se kuuluu kai asiaan, kun aloittaa päivähoidon, vaikka meillä se alku onkin hyvin lempeä ja totutteleva (ja hyvä niin).

tiistaina, elokuuta 12, 2008

Pottatreenit

Kirjoitan tästä aiheesta nyt siksi, että itse en oikein löytänyt aiheesta hyviä juttuja, kun niitä hain. Joku saattaa tarvita tätä säilyttääkseen toivon. Ja itsekin on hyvä muistaa asioita. Tämä kuivaksioppiminen oli Suppikselle vaikein tähän asti opittu taito. Muut kuten itse syömiset ym. ei ole tarvinut edes opettaa, on vaan omaksunut ne kuin ajatus.

Suppis oppi päiväkuivaksi tänä kesänä. Se oli aika pitkä prosessi. Pottahan meille hankittiin jo toukokuussa 2007. Tammikuussa hän alkoi vihdoin kakata pöntölle supistajan kanssa (ei ole vieläkään koskaan kakannut pottaan ja tuota tamikuuta ennen ei ollut kuin lähinnä istunut potalla). Se onnistui pitkään hyvin. Suppis kakkasi säännöllisesti joko aamiaisen tai lounaan jälkeen ja sai palkkioksi tarroja tarratauluun.

Kun pissatin säännöllisesti, niin pissatkin sain pottaan tai siihen pönttöön. Mutta oma-aloitteisesti hän ei sanonut haluavansa potalle pissalle, ei vaikka lupailin mitä hyvänsä etujatai tavaroita, mikä kuuluu isolle tytölle (esim. 3-pyöräisen potkulaudan, jota Suppis himoitsi).

Maalis-huhtikuussa Suppis meni kakkalakkoon. Ei ollut mitään muutoksia elämässä. Hän vaan yhtäkkiä alkoi menemään piiloon (toiseen huoneeseen), jossa kakkasi vaippaan. Kun yritin vähän kannustaa takaisin pöntölle, hän alkoi ummettaa. Jätin rauhaan, ja entinen hyvä kakkarytmi palasi vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Kesällä yritin opettaa kertomaan pissastaan. Koetin kaikki löytämäni tavat. Mikään ei tuntunut auttavan. Ostin isojen tyttöjen pikkuhousuja, koetin lahjontaa (lupasin hienon muovailuvahasetin). Hän saattoi muistaa sanoa sen kotona, mutta hyvin satunnaisesti. Hän rupesi pikkuhiljaa oppimaan sanomaan, kun oli alasti, mutta kun oli pikkuhousut tai vaippa, niin pissa tuli housuun. Ilmeisesti pikkuhousut tuntui samalta kuin vaippa (vaikka käytimme kertakäyttövaippoja) vielä kesäkuun viimeisellä viikolla hän saattoi pissata 3 puistotunnin aikana 4 pikkuhousut ja housut. Alkoi tuntua, että tämä ei onnistukaan tänä kesänä.

Yrittelin sitten noin kerran viikossa, koska en halunnut että Suppis kokee koko ajan, että on huono tai ei onnistu, kun on aina märät housut.

Ja kumma homma tapahtui 3 viikkoa sitten. Kokeilin taas, ja pikkuhousut päälläkin Suppis muisti sanoa pissan. Tokana päivänä tapahtui yksi vahinko, kun muovailuvahalla muovaileminen oli niin jännässä vaiheessa (kun hän siis sai sen setin). Sitten jotain 2 viikkoa sen jälkeen oli sanonut isin kanssa ulkoillessa liian myöhään pissahädän (eli pissa tuli heti kun sanoi). Mutta muuten sanoisin että 2 v 9 kk hän sisäisti sen, niin että siihen voi nyt luottaa kauppareissuilla ja jopa päiväkerhossa (jonka aloitti tänään) oli sanonut tädille hädän.

Kakka on Suppikselle sellainen herkempi juttu, olen huomannut. Eli esim. mummolassa kesällä ummetti itsensä (3 päivää kakatta ja sain sitten luumulla kakkaamaan). Ja kun oppi kuivaksi, kakkarytmi palautui noin viikko sen jälkeen. Odotan mitä tää päiväkerholaisuus tekee, vai tekeekö mitään.

Tämöinen aika eritekeskeinen postaus tällä kertaa. Palaan piakkoin kertomaan mitä muuta kuin nöyryyttä opin tänä kesänä ja miten on sopeuduttu päiväkerhoon.