Tervehdys pitkästä aikaa!
Olen tällä välin kirjoittanut pari esseetä erityispedagogiikan opintoihin, ja käynyt seminaareilla ja kursseilla, vieraillut kaksilla messuilla (AudioVisual - ja Kirjamessuilla) ja muutenkin elämä on ollut hyvin vilkasta. Olemme kerran tavanneet oman hakuryhmämme kanssa, ja oli mukavaa tutustua ihmisiin, kenen kanssa on lähdössä elämän tärkeimmälle reissulla.
Kaikki on ollut mukavaa ja innostavaa tekemistä. Mutta samaan aikaan huomaan että ärtymyksen tasoni on taas noussut. Olen laskeutunut euforisesta tilasta, missä olin vielä alkusyksystä tilaan, jossa ärsyttää, suututtaa ja joskus jopa raivostuttaa ihan liikaa ihan liian pienestä...
Esimerkki:
Minä meilaan A:lle mietityn suunnitelmani asian 1 suhteen.
A vastaa, ehdottaen jotain puolivillaista, ja vastauksesta käy ilmi, että hän ei joko lukenut meiliä kunnolla tai ei ymmärtänyt.
Minun ensireaktioni on ylimitoitettu, mutta voimakas halu soittaa ja huutaa puhelimeen: "Lue nyt helvetti se meili ennen kuin vastaat yhtään mitään, v***n idiootti!"
Onneksi vielä toistaiseksi olen tajunnut harkita hetken ja vastaan asiallisesti. Muuten olisin polttanut hyvin monta siltaa tämän 1,5 viikon aikana. Nimittäin tuon tyylistä minulle hyvin epätyypillistä raivostumisherkkyyttä on ollut nyt vähän yli viikon joka päivä, monta kertaa päivässä, joka vastoinkäymiseen.
En tiedä, olenko ylikuormittunut, koska nyt minulla on todella paljon tekemistä. Vai onko tämä taas joku paha vaihe tässä odotuksessa, varsinkin kun se näyttää nyt venyvän. Tällä hetkellä vaikuttaa pahasti siltä, että pääsemme noutamaan lastamme joskus touko-kesäkuussa. Koetan tällä viikolla saada yhteyttä juuri Helsinkiin muuttaneeseen palvelunantajaamme, että tietäisi mikä on virallinen totuus.
Tarvisin lomaa, ja loman pitäisi olla kaukana poissa. Nyt lähtisin vaikka mihin rannalle, jossa lepäisin ananakseen koverrettu drinkki kädessä, vaikka en mikään rantalomaihminen olekaan. Johonkin missä ei olisi tekemistä, eikä mielummin kovin paljoa ihmisiäkään. Mutta en pääse. Ei ole tänä vuonna enää lomaa kuin vaivanen yksi päivä joulukuussa. Eikä olisi varaakaan, kun säästämme Kiinan matkaan.
Onko kellään ideoita, miten saisin pikapiristyksen? Mietin itse Yrjönkadun uimahallia, joka on hieno paikka ja jossa olen aika paljon käynytkin.
PS. Tarvitsen ilmeisesti tämän paidan varoitukseksi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
"Hirvee ressi" -paita on myös oikein pätevä, testattu on :-)
Mietin itse, että odotusaikana minua piristi kaikenlainen puuhastelu, mutta sinulla tuota tekemistä näyttää olevan jo stressiksi asti. ;)
Piristäisiköhän rauhallinen koti-ilta miehen kanssa kera hyvän ruuan ja elokuvan? Näin pimeään aikaan laittaisin varmaankin paljon kynttilöitä palamaan ja käpertyisin sohvalle hyvän kirjan kanssa, jos Onnia ei vielä olisi.
Tsemppiä ja piristystä! Kaamoskin voi osaltaan vähän "masentaa".
No, onneksi olen jo relampi. Eilen käveltiin pari tuntia kauniissa vihreässä metsässä. Mua rentouttaa sellainen hyvin.
Sitten saunottiin, ja tein itselleni vähän hemmotteluhoitoja kotioloissa. Kun olin vielä saunassa, mies oli laittanut mulle yllätyksenä ananakseen tehdyn drinkin... Lukeeko se näitä vai olenko niin arvattava :-)?
Ja olen nukkunut vähän normaalia enemmän. Voi olla, että oli tuo pimeyden tuoma shokki, ja oli univelkaa ja vähän liikaa tekemistä.
Lähetä kommentti