Salanimi & Salanimen haastamana kerron nyt viidestä omituisesta tavastani Weird Habits - meemiin. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
1. Lapsena kävin päivittäin itseni kanssa keskusteluja (päänsisäisesti, en ääneen). Kun koulussa opin uusia kieliä, niin keskustelin niillä kielillä, vaikka "Jack is a boy and Spot is a dog"-tason kielitaidolla. Katsoin sitten myöhemmin sanakirjasta puuttuvat sanat. Vieläkin teen tätä joskus, kun opettelen uutta kieltä tai on muuten tylsää esim. bussissa istuessa. Usein toinen hahmo on ns. mielikuvitushahmo ja toinen minä oikeasti.
2. Kun pelästyn tai mua ahdistaa tai ei huvita, minua käy nukuttamaan vastustamattomasti. Jos on mahdollista, menen noissa tunnetiloissa nukkumaan. Olen esimerkiksi nukkunut pienellä nurmikentällä moottoritien vieressä, kun olin liftaamassa Amsterdamista Kööpenhaminaan ja sieltä kotiin ja ei huvittanut jutella kenenkään kanssa. Piiloudun siis nukkumalla pahalta.
3. Pelkään kauhuelokuvia ihan oikeasti. Eikä sen kauhun tarvitse olla kovin väkivaltaista kauhua edes. Esim. Signsin näkemisen seuraavana aamuna näin sen häilyvän ufo-hahmon meidän suihkuverhon takana. Ja olin päälle 30, kun tämä tapahtui. Huudan lujaa ääneen, jos on jotain sellaista kauhua, jossa joku vaanii toista tai peiliin ilmestyy joku muu. Joten aina, kun televisiosta tulee elokuva, josta sanotaan alussa "ei suositella alle 15-vuotiaille", mies lisää "eikä Piikkikselle". Katson silti niitä elokuvia ja tykkäänkin.
4. Himoitsen maissia purkista. Se on ihan oikea himo eikä vaan laimea pitäminen. Olen miettinyt, mitä ainetta siinä on, että saivat mut näin koukkuun.
5. Itken sopivassa mielentilassa mitä tahansa. Esim. itken, kun kuulen surullisen laulun (esim. viime aikoina James Bluntin Goodbye my lover) tai näen surullisia asioita tv:sta, esim. lapsien kärsimystä tai jonkun kuolemaa, vaikka se olisi fiktiotakin. Hassua tässä on se, että olen ollut uutistoimituksessa töissä ja käsitellyt todella rankkoja ihan todellisia uutiskuvia itkemättä…
Ja haastan seuraavaksi Onnelan Nannen, Kauran, Adoptiomatkan, SekäEttän Tuazophian ja Kevätsipulikukkien Scillan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Haasteeseen vastattu :) Täytyy vielä kommentoida, että minäkin olen kyllä kova itkemään - ihan minkä tahansa asian takia. Varsinkin tuo James Blunt on muuten tosi liikuttava!!
Mulla on toi 4, kans! Samoin joskus himoitsin valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, mutta se on vähän hellittänyt....
Tyttäreni on hulluna purkitettuihin minimaisseihin. Luultavasti porttiteorian mukaan hän äityy käyttämään yhä suurempia purkkimaisseja!
Hohoo. Päänsisäiset keskustelut. Minä kiistelen mielessäni puolison kanssa arjen pienistä harmituksista. Olen huomannut, että tällä tavalla ei tarvitse ottaa kaikkia asioita esille oikeasti, kun kiihtymys helpottaa jo etukäteen... ;)
Mä en yleensä juttele päänsisäisesti kenenkään oikean ihmisen kanssa, paitsi joskus treenaan johonkin haastatteluun noin. Mutta tuohan käy hyvin omasta purkamisesta!
Ja Kaura, tarkoitan niitä jo jyviksi karsittuja purkkimaisseja.
Tulin nyt vielä tännekin laittamaan viestin, että vastattu on jo hetkinen sitten. :)
Minä käyn myös silloin tällöin päänsisäisiä keskusteluja varsinkin vierailla kielillä. Ehkä se harjoittaa vieraan kielen käyttöön...
Minäkin pelkään kauhuelokuvia. Enkä katso niitä. Tai oikeastaan pelkään vielä enemmän oman mielikuvitukseni kehittämiä jatko-osia. Niiden kehittämiseen riittää valitettavasti televisiosta tullut elokuvan mainospätkäkin.
"Jack is a boy and Spot is a dog"
Ollaan taidettu lukea samaa enkunkirjaa ala-asteella. Kiitos kun palautit sen mieleeni. Muistan nyt jopa miltä Jack ja Spot näyttivät.
Onnea adoptioon sinulle!
Lähetä kommentti