Päiväkotielämän sosiaalinen peli stressaa

Ensimmäinen viikko meni hienosti, kuten jo kirjoitin. Toisella alkoivat ongelmat ja päiväkoti ei enää ole niin kiva juttu Suppiksen mielestä..

Suppista stressaa se sosiaalinen peli, mitä siellä koko ajan pelataan. Aamulla arvotaan päivän kaverit, eikä siinä kaikki, vaan heti kun Suppis tulee ovelle tultiin naaman eteen uhoamaaan "mä en leiki sun kanssa" ja vielä " tuokaan ei leiki sun kanssa, vaan mun kanssa". Supatellaan ja hihitellään ja hävitään leikeistä, jätetään yksin.

Olen nämä tilanteet nähnyt kun olen tuonut ja vienyt, ja monesti hoitaja on seissyt vieressä, niin kaikki tämä ei ole aikuisilta näkymätöntä tyttöjen kiusaamista. Silti ennen kuin useamman kerran puhuin asiasta, siihen puututtiin. Perusteltii, että ryhmäytyvät vielä ja että Suppis on niin reipas ja tomera, pärjää kyllä. Mutta se on vaan pintaa. Kovan touhun takana mä näen heti, että nyt hän ei oo oma itsensä tai täysin rento, vaan aika pingottuneen oloinen.

3. viikko oli aamuisin helpompi, eli aamulla jätettiin rauhaaan. Ilmeisesti siitä oltiin jotain lapsille puhuttu. Supattelua ym. peliä näin kyllä vielä eilenkin. Mua on ruvennut ottamaan päähän koko tyttöjen parikuvio. joissa kolmas tyttö ei voi koskaan olla mukana. Yleensä kuviossa on on yksi tyttö, joka testaa viehätysvoimaansa ja pyörittää peliä, muut arvotaan ja hylätään täysin sattumanvaraisesti pelaajan oikkujen mukaan. Se ei ole meille tuntematonta leikkipuistokuvioistakaan viime vuodelta. Se ei voi olla mikään luonnonlaki. Itse yritän edes edistää leikkiä, missä voi olla useampi kuin 2 tyttöä kerrallaan...

Suppista myös lyötiin, senkin kuulin tytöltä itseltään (huusi unissaan peloissaan lyöjän nimeä). Hoitajat sanoivat puuttuneensa siihen ja ko. poika on lyönyt muitakin, mutta olisihan se hyvä kertoa haettaessa! Ja on niin tyypillistä, että pojan fyysiseen kiusaamiseen puututaan, mutta tuohon ärsyttävään kuiskutteluun ja supatteluun ja sosiaaliseen eristämiseen ei muka voi puuttua...

Suppista selvästi jännittää, kuka leikkii tänään hänen kanssaan, vai leikkiikö kukaan. Jännitys tulee uniin. Olen koettanut puhua vaikka mitä, tuloksetta. Lopulta se sitten vähän helpotti, kun sanoin että jos joku sanoo sinulle ikävästi, niin menet heti kertomaan hoitajille.

Ja että esim. tämä uhoaja-lapsi ei päätä sinun kavereitasi, vaan tätien tehtävä on katsoa, että kaikki leikkivät nätisti päiväkodissa keskenään, eikä ketään jätetä yksin. Uniet vähän rauhoittuivat. Mutta kuherruskuukausi oli kyllä kovin lyhyt.

Ymmärrän kyllä mikä jännittää, koska olisihan minustakin stressaavaa, jos menisin uuteen työpaikkaan, ja joka aamu joku työkaveri tulisi ensi töikseen sanomaan, ettei tänään tee töitä mun kanssani, ja et muuten tänään istu tuohon tuoliin kokouksessa ja tuo Tuijakaan ei tee sun kanssa tänään töitä...

Eikä Suppis ole ainut, kuulin sivukorvalla kun joku muu äiti kertoi ihan samoista oireista... Onko tämä sitten sen ansiota, että koko päiväkoti on uusi ja aikuisetkin hakevat paikkaansa, mutta kyllä kai siellä kuuluisi opettaa myös käytöstapoja ja toisille ystävällisesti puhumista, myös silloin kun ryhmäydytään.

Päiväkoti on aloitettu

Eka viikko meni tosi hienosti. Maanantaina olin Suppiksen kanssa ruokailuun asti (noin puoleenpäivään siis). Noin 10-15 minuuttia oli jännityksestä mykkänä ja ujosteli. Sitten alkoi leikkimään uusien kavereiden kanssa ja hienosti meni mukaan kaikkeen piiri-hommaan.

Alkoi tuntua, että ihan turhaan olen siellä seuraavankin päivän. Olin jopa vähän kuin tiellä, koska jos tädit ei ehtineet jotain tehdä, antaa vaikka jotain lelua, tuli heti vetoamaan muhun ja en halunnut, että tottuu siihen tuolla.

Joten tiistaina jätin sinne yksinkuten kerhoon viime talvena ja hain ruuan jälkeen. Hienosti oli mennyt. Keskiviikkona Suppis jäi jo päiväunille, tosin ei nukkunut minuuttiakaan. Oli kyllä aloillaan. Muuten on kyllä ollut väsynyt ja noiden puolien päivien jälkeen itse kävellyt kotona sänkyyn ja nukahtanut. Ja ollut sitä normaalia kiukkua meitä kohtaan iltaisin (mitä kait lähes aina on kun aloitetaan päiväkoti).

Torstaina nukkui 30 minuuttia ja oli noin 15 asti. Perjantaina nukkui ihan yli tunnin, joten päiväunetkin jo sujuvat.

Torstaina aamulla oli kyllä eka kerta, kun halusikin leikkipuistoon ja sanoi, että ettei halua päiväkotiin... Vaihtelunhalua, protestia sitä vastaan, että ymmärsi, että tää on nyt jokapäiväinen kuvio. Mutta ehkä myös sitä, ainakin nyt alkuun päiväkodissa ulkoillaan yllättävän vähän, 45 minuuttia aamupäivisin ja ulos näemmä mennään vasta joskus 15.30 jälkeen. Meillä ohjelmassa on 15.00, joten en tiedä, onko tämä vaan nyt, kun hoitajilla on varmaan paljon kiireitä ja kaikenlaista hommaa ihan uuden päiväkodin kanssa. Suppis tykkää kauhean paljon ulkoilusta. Silti meni ja kapina unohtui, viihtyi hyvin, ja perjantaina ei enää puhunut leikkipuistosta.

Eli kaiken kaikkiaan on mennyt hienosti. Olen ihan varma, että kerhovuosi on auttanut ja valmistanut että tää nyt sujui. Kaverit on ne tärkeimmät ja kivoimmat asiat siellä päiväkodissa.

Huonojakin kuulumisia on. Se ryhmän etnisyys on saanut aikaan tai esiin Suppiksessa piileviä rasistisia tai jotain omaan ihonväriin liittyviä inhon piirteitä. Suppis rupesi viikonloppuna puhumaan, ettei aio leikkiä sen ghanalaisen tytön kanssa, koska tytöllä on niin ruma iho. Hän kuulemma tykkää vain nätistä ihosta, ja luettelossa kenellä on nätti iho, oli vain vaaleaihoisia. Yritettiin selittää, että miltä tuntuisi, jos joku ei leikkisi sinun kanssasi vain sen takia, että sinulla on tummat silmät ja tumma tukka ja olet kiina-tyttö (Suppiksen oma termi itselleen). Siitä tulisi paha mieli. Eikä ketään saa ruveta syrjimään sen takia, minkävärinen iho tai tukka jollakin on.

Suppis on itse aika tummaihoinen, selvä tropiikin tyttö, varsinkin nyt ruskettuneena.

Kerroin hoitajille tuon ja että jos puhuu mitään rumia kenellekään ihonväristä tai muusta vastaavasta, haluan tietää, koska siitä rupeaa etuuksia lähtemään kotona (mm. uimahallireissut).

Ilmeisesti Suppis uskoi puheitamme, koska erikseen sitten mainosti mulle, että on leikkinyt tumman tytön kanssa (ilmeisesti tamilin, toinen selvästi tummempi lapsi ryhmässä, sitä ghanalaista ei ole vielä näkynyt tutustumispäivän jälkeen). Ryhmässä on muutenkin vielä varsin väljää. Ehkä 8-10 lasta on ollut päivittäin paikalla ja niistäkin iso osa viime viikolla oli vielä vain ruokailuun asti. 15 aikaan on ollut vain 4-5 lasta.

Mustikanvarvun äiti täällä

Olimme eilen siellä päiväkodissa käymässä avoimien ovien päivänä. Oli aivan mukavaa henkilökuntaa, kuten arvelinkin ennakkoluuloisesti. Ja tilat oli käytännölliset ja kivat, jumppasali, puutyöluokka ym.

Suppiksen ryhmässä on 23 3-5 v lasta, joista 12-13 aloittaa ensi viikolla. Ryhmässä on 2 LTOa ja yksi lastenhoitaja.

Meidän ryhmän nimi on siis Mustikanvarvut. Se olisi kyllä voinut olla vaikka Mangot, koska kaikki ulkomaalaisperäiset tai monikulttuuriset lapset päiväkodista olivat samassa ryhmässä. Ovessa olevassa lapussa oli 9 ihan selvästi ulkomaalaista nimeä ja eihän Suppiksenkaan nimestäkään näe taustaa (jos luettelossa on vaan 1. etunimi + sukunimi). Joten melkein puolet on muunlaisia lapsia kuin täysin kantasuomalaisia. Kirjo oli ghanalaisten ja jonkun arabimaasta vanhempien lapsesta johonkin eurooppalaiseen (taisi olla 1 ranskalainen/belgialainen isi ja 1 jostain balkanin maasta tullut pariskunta).

Siinä on puolensa. Kukaan ei oo ainoa erilainen. Paitsi luulen, että Suppis on kyllä ainut adoptiolapsi koko päiväkodissa. Yhtään muuta vastaavaa äiti-lapsi tai äiti&isi-lapsi-paria en nähnyt. Me oltiin kummatkin siellä, joten kuvio oli kyllä aika selvä muille.

Mutta toiset ryhmät ovat kyllä aika homogeenisiä, kuin natsien puhdistuksien jäljiltä. Saavat sitä moniarvoisuutta sitten piha-aikaan :-). Toisaalta kauhean eri lailla ei olisi voinut jakaa (paitsi päiväkoteihin valitsemisessa, täällä kun on useita). Päiväkodissa on 6 ryhmää, joista 3 1-3-vuotiaiden, 1 3-5 vuotiaiden, 1 1-5-vuotiaiden sisarusryhmä ja 1 iltahoitoryhmä. Paras kaveri kerhosta ei ole samassa ryhmässä, vaan on sisarusryhmässä. No, uusia tarjokkaita ystäviksi oli jo. Ja tytöt ulkoilevat yhtä aikaa.

Kauhean paljon paperia tuli, kyselyä lapsesta (mistä tykkää jne. sanoivat lapsen käyttöohjeeksi) ja jotain yleistä infoa, muttei vielä ihan yksityiskohtiin menevää.

Yksi tyttö muuten eilen tuli jotain 9.30 selvästi yövaatteissa :-) ja kiukkuisena. Huvitti koska olen kuullut juttuja, joissa mukula viedään aamulla tarhaan yövaatteissa kun ei oo kiukkuspäissään suostunut pukemaan. Mutta tutustumispäivänä ei oo niin kiire? Aikaa oli klo 13 asti.

Päiväkodin varsinaisen käyttäjän oma mielipide: kivointa oli jumppailu ja aika vähän kirjoja oli.

Jumppasalissa Suppis, sirpakka pippuri, veti renkailla yllättävän hienoja kuvioita, siis niitä kieppejä ja muuta, vaikka ei ole ollut missään jumppakerhossa, vaikka kaikki luulivat... pitää ehkä joskus viedä.

Ja kirjoja oli vähän, ehkä noin 10, mutta toisaalta sanoivat, että kaikkia leluja ei oo vielä esillä ja varmaan lainaavat paljon myös kirjastosta niitä kirjoja.

Erittäin hyvin meni tämä tutustuminen, tuntuu että varmasti on mieluisa paikka (vaikka taatusti niitä känkkäränkkiä-aamujakin tulee joskus).

Päivitän ensi viikolla, miten se varsinainen arki päiväkodissa alkaa sujua. Maanantaina ja tiistaina olen mukana ja keskiviikosta eteenpäin Suppis on sitten ilman vanhempaa siellä.

Tuleva äiti ja lääkäri

Suppis aikoo tulla isona ensin äidiksi, sitten lääkäriksi. Järjestys on tarkka. Mietimme pitkään, miksi noin päin (kun eihän Suppis tiedä että lääkäriksi opiskellaan tosi monta vuotta). Lopulta välähti. Kun nyt on puhuttu työhönmenostani, niin hän on tulkinnut, että ensin tullaan äideiksi, sitten mennään töihin :-).

Tuleva lääkäri ottaa ammattiin valmistautumisen melko tosissaan. Hän lukee Lapsiperheen lääkärikirjaa, osaa puistossa diagnosoida esim. silmätulehduksen (vaikka hänellä tai muilla perheessä ei oo sitä ollut, mutta hän on nähnyt kuvan). Hän lukee ostamaani lasten anatomia-kirjaa, ja osaa verenkierron ja luetella jo monta sisäelintä. Ilmeisesti kirurgia kiinnostaa, kun jos televisiossa on lääkäriohjelma, leikkauksia toivotaan ja veren tai viiltojen näkemistä ei pelätä, vaan kommentoidaan "nyt lääkäri tekee siistin viillon ja täti paranee".

Äitinä hän aikoo olla muuten kuin äiti, mutta antaa joka päivä jäätelöä lapsille.

Muutenkin hän on kyllä tehnyt aika konservatiivisia johtopäätöksiä maailmanmenosta, esim. että miehet menee aina töihin, niiden pitää käydä töissä että saa rahaa. Äidit taas eivät käy töissä, vaan ne ovat hyviä olemaan kotona. Näin vaikka tunnemme perheen, jossa asiat ei oo näin päin.

Suppis laukoo muutakin hauskaa. Tässä käytännön kauneusneuvoja: Äidillä pitää olla pitkä kaunis tukka, ei saa leikata (kun mietin lyhentäisinkö tukkaa). Kun olin suuttumassa Suppikselle jostain tottelemattomuudesta, niin hän laukaisi: "Älä äiti pane naamaa noin ryttyyn. Olet paljon kauniimpi kun hymyilet." Kun oltiin koko perhe metsäretkellä, niin siinä yhtäkkiä hän kysyi: "Tiedätkö äiti mikä on pieni onni? Se on juuri tämmöinen pieni retki." Ja virnistys päälle.

Päiväkotiin menossa

Meidän kohta 4-vuotias Suppis menee elokuussa päiväkotiin. on vaikeaa etukäteen päättää, kuinka kauan tutustumme yhdessä päiväkotiin ja koska voi jättää yksin ryhmään.

Suppishan on ollut ylimääräisen vuoden kotona ja käynyt tämän lukuvuoden 2 x viikossa klo 9-12 päiväkodissa olevaa päiväkerhoa, eli on tottunut jäämään päiväkotiin hoitoon. Kerhon toiminta on ollut hyvin päiväkotimaista. Kerhossa on ollut aamupiirit, vapaata leikkiä, ohjatut viriketukiot, ulkoilut ym. Kerhopäivän kesto on vain ollut lyhyempi kuin päiväkotipäivän. Sinänsä en usko, että hoitopäivän kesto on ongelma syksyllä. Voi olla kivempikin, kun on enemmän aikaa leikkiä kavereiden kanssa. Ryhmäkin on ollut pienempi, kerhossa oli 12 3-vuotiasta ja 2 lastentarhanopettajaa.

Suppis odottaa kyllä innolla syksyä. Hän on jo kovasti kaveriseuran perään ja solmii ja harjoittelee ystävyyssuhteita. Päiväkoti, johon hän nyt menee, ei ikävä kyllä ole sama kuin kerhopäiväkoti, mutta kerhosta ja leikkipuistosta tuttuja lapsia on tulossa samaan päiväkotiin. Toivon vähintään yhtä paljon kuin Suppis, että hän pääsee parhaan kaverinsa kanssa samaan ryhmään. Sanoin sen johtajallekin.

Suppishan oli sen ylimääräisen kotivuoden, koska hänen oli vaikeaa sopeutua edes mummon tai papankanssa ilman vanhempia oloon. Hän itki hoitoyrityskertojen jälkeen sylissä suruaan tuntikausia. Hän on ollut hyvin takertuvainen ja hyvin valikoiva niin mieluisten leikkikavereiden kuin hyväksyttyjen aikuisten suhteen.

Suppis on nyt kyllä kasvanut. Ja vuosi kypsymistä on tehnyt hyvää. Kaverit on käyneet laajemmin kiinnostamaan ja kerhoilukin on sujunut pääsääntöisesti hyvällä mielellä. Takapakkia tuli kun kerhossa oli kovaääninen ja liian liki tunkeva sijainen. Koko vuoden hän on silti esittänyt toivomuksia, että äiti tulisi mukaan. Siksi pelottaa, että jos olen liian kauan mukana, että hän tulkitsee sen vallitsevaksi asiaintilaksi ja yksin jääminen on vielä vaikempaa.

Kerhoonhan Suppis jätettiin ilman meitä vanhempia noin 1-1½ h jälkeen, ja silloin hän itki. Toisella kerralla ei edes itkenyt, vaan sanottiin vain heipat ja halattiin. Hän tietää, että päiväkoti on kuin kerho, mutta siellä ollaan pidempään ja sinne mennään joka päivä.

Päiväkoti on ihan uusi, ulkotyöt viittä vaille valmiit, kerran on käyty pihalla (eilen). Tutustumiskäynti on heinäkuussa. Silloin päästään eka kerran sisälle, varmaan tavataan Suppiksen ryhmän hoitaja(t).

Oma veikkaukseni on, että joko homma menee tosi hyvin eli hän jo ekana päivänä suurinpiiirtein heti pienen ujostelun jälkeen hyväksyy uudet hoitajat ja leikkii kavereiden kanssa. Jolloin periatteessa hänet voi jättää sitten jo toisena päivänä sinne yksin ainakin osaksi päivää.

Tai sitten se menee tosi puihin ja hän pelkää jostain syystä hoitajia (tai jos on 2 niin toista). Syynä voi olla vaikka mikä, esim. kova ääni tai Suppiksen mielestä ruma tukka. Sitten hän takertuu hysteerisenä muhun ja siinä ei pari viikkoakaan tutustumista auta. Sitten meillä on edessä tosi vaikeat aamut kuukausia, kun on jätettävä vastentahtoinen lapsi päiväkotiin. Se voi kestää niin kauan kun pelätty hoitaja on maisemissa.

Suppiksella on nimittäin hyvä muisti. Tämä sijaishoitaja mitä Suppis kammosi, oli n. 2 viikkoa sijaisena joskus helmikuussa. Sen pelon kanssa Suppis meni ihan hysteeriseksi. Ja vieläkin Suppis muistelee häntä, kyselee että eihän ko. täti tuu tähän uuteen päiväkotiin koskaan jne. Pelkkä muutos hoitajassa ei sitä tehnyt, koska sitä ennen oli ollut pari kertaa muu sijainen, joista ei seurannut mitään reaktiota.

Kesän opetukset

Suppis on nyt tänä kesänä kasvanut henkisesti paljon. Hän on jotenkin isomman oloinen, tajuaa jo paljon ja käyttää kieltä aika monimutkaisesti käyttäen jotain sanaa tai fraasia, minkä on kuullut muussa yhteydessä uuteen tilanteeseen johon se myös sopii.

Hänen kanssaan pystyy jo käymään kaupassa ilman rattaita jopa isossa marketissa. Voi ihan 100 % luottaa, että hän pysyy siinä vieressä eikä säntäile mihinkään. Hän auttaa ostoksissa (tunnistaa meidän vakiomaitopurkit ym.). Hän ei ole oikeastaan kuin kerran saanut kunnon raivaria kaupassa. Se oli joskus viime keväänä. Silloinkin se oli äidin vika (opetus nro 1: älä poikkea nälkäisen lapsen kanssa kotiin mennessä kauppaan edes yhtä maitopurkkia ostamaan....)

Suppis ei pidä kovinkaan paljon muutoksista tai matkailusta. Hänellä kestää esim. mummolareissujen jälkeen vähintään viikon päästä takaisin omaan rytmiinsä. Hän tykkää kyllä matkustaa paikallisbussilla (koska se tietää yleensä jotain hauskaa kuten vaikka uimahallireissun tai jonkun muun kivan retken). Junassakin hän viihtyy muutaman tunnin leikkivaunussa. Mutta pidemmät matkat ei oo kovin hauskoja.

Suppis huutaa autossa ja muutenkaan ei nauti siitä pitkään. Hän mm. oksensi mummolasta autolla lähtiessä totaalisesti sekä itsensä että takapenkillä olleen isin päälle (opetus nro 2: kun lapsi matkustaa, valitse kaikki matkustusvaatteet sen mukaan, että ne voi oksennuksen jälkeen heittää samaan lämpötilaan ja ohjelmaan pesukoneeseen...).

Oksennus johtui ylensyöttämisestä. Juuri ennen lähtöä Suppis sai ison annoksen jäätelöä mummolasta ja oli muutenkin vetänyt viikon aikana enemmän makeaa pullaa ym. kuin varmaan monen kuukauden aikana yhteensä. Sen oksennuksen jälkeen piti vielä matkustaa yli 3 tuntia ennen kuin oltiin kotonsa väsyneenä.

Suppiksella alkoi tiistaina päiväkodin päiväkerho (2 x viikossa 3 h kerrallaan eli tulee kotiin syömään & nukkumaan päiväunet). Hän aikoi etukäteen kysyttynä oppia siellä lukemaan :-). Saattaa jäädä haaveeksi kohta 3-vuotiaalla neidillä, vaikka hän tunnistaakin pari kirjainta (S niin kuin Suppis ja I niin kuin isi). Paremmin tämä alku on mennyt kuin pelkäsin. Toisaalta rupesin tuossa kesällä miettimään, että ehkäpä hän on kypsynyt tässäkin mielessä (hän ei oo hirveästi tykännyt olla hoidossa).

Ekana aamuna hän itki ja vähän tarrautui. Oltiin sielä mukana alkuun, kuten muutkin vanhemmat. Kun tultiin hakemaan, niin ohjaaja sanoi, että omapäinen tyttö (eli ei ollut totellut kaikessa :-)). Oli kumminkin käynyt pissallakin siellä. Hän ilahtui kovasti, kun näki meidät. Keskiviikkona ja tänä aamuna hän esitti, että jompi kumpi meistä tulisi myös kerhoon. Mutta sanoimme, että se on lasten kerho. Hän jäi itkutta, mutta jäi surullisena katsomaan ikkunaan poismenoamme. Ja ilahtui taas kovasti kun tultiin hakemaan. Mutta periaatteessa hän tykkää käydä siellä (ei ainakaan ole sanonut, ettei tahdo sinne). Hän oppi ekana päivänä kirosanan (perisuomalaisen perkeleen).

Mulla oli aika vaikeaa olla tiistaina kotona ja odottaa että kerho päättyy, kun Suppis itki ja oli kova huoli. En tiedä kumpaa jännitti enemmän, Suppista vai äitiä. En osannut tehdä mitään niinä tunteina. Mutta tänään olin jo luottavaisempi ja luotin että hyvin se menee. Toki illallakin on sitten ollut itku herkässä ja on halunnut leikkiä vauvaa. Se kuuluu kai asiaan, kun aloittaa päivähoidon, vaikka meillä se alku onkin hyvin lempeä ja totutteleva (ja hyvä niin).

Pottatreenit

Kirjoitan tästä aiheesta nyt siksi, että itse en oikein löytänyt aiheesta hyviä juttuja, kun niitä hain. Joku saattaa tarvita tätä säilyttääkseen toivon. Ja itsekin on hyvä muistaa asioita. Tämä kuivaksioppiminen oli Suppikselle vaikein tähän asti opittu taito. Muut kuten itse syömiset ym. ei ole tarvinut edes opettaa, on vaan omaksunut ne kuin ajatus.

Suppis oppi päiväkuivaksi tänä kesänä. Se oli aika pitkä prosessi. Pottahan meille hankittiin jo toukokuussa 2007. Tammikuussa hän alkoi vihdoin kakata pöntölle supistajan kanssa (ei ole vieläkään koskaan kakannut pottaan ja tuota tamikuuta ennen ei ollut kuin lähinnä istunut potalla). Se onnistui pitkään hyvin. Suppis kakkasi säännöllisesti joko aamiaisen tai lounaan jälkeen ja sai palkkioksi tarroja tarratauluun.

Kun pissatin säännöllisesti, niin pissatkin sain pottaan tai siihen pönttöön. Mutta oma-aloitteisesti hän ei sanonut haluavansa potalle pissalle, ei vaikka lupailin mitä hyvänsä etujatai tavaroita, mikä kuuluu isolle tytölle (esim. 3-pyöräisen potkulaudan, jota Suppis himoitsi).

Maalis-huhtikuussa Suppis meni kakkalakkoon. Ei ollut mitään muutoksia elämässä. Hän vaan yhtäkkiä alkoi menemään piiloon (toiseen huoneeseen), jossa kakkasi vaippaan. Kun yritin vähän kannustaa takaisin pöntölle, hän alkoi ummettaa. Jätin rauhaan, ja entinen hyvä kakkarytmi palasi vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Kesällä yritin opettaa kertomaan pissastaan. Koetin kaikki löytämäni tavat. Mikään ei tuntunut auttavan. Ostin isojen tyttöjen pikkuhousuja, koetin lahjontaa (lupasin hienon muovailuvahasetin). Hän saattoi muistaa sanoa sen kotona, mutta hyvin satunnaisesti. Hän rupesi pikkuhiljaa oppimaan sanomaan, kun oli alasti, mutta kun oli pikkuhousut tai vaippa, niin pissa tuli housuun. Ilmeisesti pikkuhousut tuntui samalta kuin vaippa (vaikka käytimme kertakäyttövaippoja) vielä kesäkuun viimeisellä viikolla hän saattoi pissata 3 puistotunnin aikana 4 pikkuhousut ja housut. Alkoi tuntua, että tämä ei onnistukaan tänä kesänä.

Yrittelin sitten noin kerran viikossa, koska en halunnut että Suppis kokee koko ajan, että on huono tai ei onnistu, kun on aina märät housut.

Ja kumma homma tapahtui 3 viikkoa sitten. Kokeilin taas, ja pikkuhousut päälläkin Suppis muisti sanoa pissan. Tokana päivänä tapahtui yksi vahinko, kun muovailuvahalla muovaileminen oli niin jännässä vaiheessa (kun hän siis sai sen setin). Sitten jotain 2 viikkoa sen jälkeen oli sanonut isin kanssa ulkoillessa liian myöhään pissahädän (eli pissa tuli heti kun sanoi). Mutta muuten sanoisin että 2 v 9 kk hän sisäisti sen, niin että siihen voi nyt luottaa kauppareissuilla ja jopa päiväkerhossa (jonka aloitti tänään) oli sanonut tädille hädän.

Kakka on Suppikselle sellainen herkempi juttu, olen huomannut. Eli esim. mummolassa kesällä ummetti itsensä (3 päivää kakatta ja sain sitten luumulla kakkaamaan). Ja kun oppi kuivaksi, kakkarytmi palautui noin viikko sen jälkeen. Odotan mitä tää päiväkerholaisuus tekee, vai tekeekö mitään.

Tämöinen aika eritekeskeinen postaus tällä kertaa. Palaan piakkoin kertomaan mitä muuta kuin nöyryyttä opin tänä kesänä ja miten on sopeuduttu päiväkerhoon.