Alkoi tuntua, että ihan turhaan olen siellä seuraavankin päivän. Olin jopa vähän kuin tiellä, koska jos tädit ei ehtineet jotain tehdä, antaa vaikka jotain lelua, tuli heti vetoamaan muhun ja en halunnut, että tottuu siihen tuolla.
Joten tiistaina jätin sinne yksinkuten kerhoon viime talvena ja hain ruuan jälkeen. Hienosti oli mennyt. Keskiviikkona Suppis jäi jo päiväunille, tosin ei nukkunut minuuttiakaan. Oli kyllä aloillaan. Muuten on kyllä ollut väsynyt ja noiden puolien päivien jälkeen itse kävellyt kotona sänkyyn ja nukahtanut. Ja ollut sitä normaalia kiukkua meitä kohtaan iltaisin (mitä kait lähes aina on kun aloitetaan päiväkoti).
Torstaina nukkui 30 minuuttia ja oli noin 15 asti. Perjantaina nukkui ihan yli tunnin, joten päiväunetkin jo sujuvat.
Torstaina aamulla oli kyllä eka kerta, kun halusikin leikkipuistoon ja sanoi, että ettei halua päiväkotiin... Vaihtelunhalua, protestia sitä vastaan, että ymmärsi, että tää on nyt jokapäiväinen kuvio. Mutta ehkä myös sitä, ainakin nyt alkuun päiväkodissa ulkoillaan yllättävän vähän, 45 minuuttia aamupäivisin ja ulos näemmä mennään vasta joskus 15.30 jälkeen. Meillä ohjelmassa on 15.00, joten en tiedä, onko tämä vaan nyt, kun hoitajilla on varmaan paljon kiireitä ja kaikenlaista hommaa ihan uuden päiväkodin kanssa. Suppis tykkää kauhean paljon ulkoilusta. Silti meni ja kapina unohtui, viihtyi hyvin, ja perjantaina ei enää puhunut leikkipuistosta.
Eli kaiken kaikkiaan on mennyt hienosti. Olen ihan varma, että kerhovuosi on auttanut ja valmistanut että tää nyt sujui. Kaverit on ne tärkeimmät ja kivoimmat asiat siellä päiväkodissa.
Huonojakin kuulumisia on. Se ryhmän etnisyys on saanut aikaan tai esiin Suppiksessa piileviä rasistisia tai jotain omaan ihonväriin liittyviä inhon piirteitä. Suppis rupesi viikonloppuna puhumaan, ettei aio leikkiä sen ghanalaisen tytön kanssa, koska tytöllä on niin ruma iho. Hän kuulemma tykkää vain nätistä ihosta, ja luettelossa kenellä on nätti iho, oli vain vaaleaihoisia. Yritettiin selittää, että miltä tuntuisi, jos joku ei leikkisi sinun kanssasi vain sen takia, että sinulla on tummat silmät ja tumma tukka ja olet kiina-tyttö (Suppiksen oma termi itselleen). Siitä tulisi paha mieli. Eikä ketään saa ruveta syrjimään sen takia, minkävärinen iho tai tukka jollakin on.
Suppis on itse aika tummaihoinen, selvä tropiikin tyttö, varsinkin nyt ruskettuneena.
Kerroin hoitajille tuon ja että jos puhuu mitään rumia kenellekään ihonväristä tai muusta vastaavasta, haluan tietää, koska siitä rupeaa etuuksia lähtemään kotona (mm. uimahallireissut).
Ilmeisesti Suppis uskoi puheitamme, koska erikseen sitten mainosti mulle, että on leikkinyt tumman tytön kanssa (ilmeisesti tamilin, toinen selvästi tummempi lapsi ryhmässä, sitä ghanalaista ei ole vielä näkynyt tutustumispäivän jälkeen). Ryhmässä on muutenkin vielä varsin väljää. Ehkä 8-10 lasta on ollut päivittäin paikalla ja niistäkin iso osa viime viikolla oli vielä vain ruokailuun asti. 15 aikaan on ollut vain 4-5 lasta.
4 kommenttia:
Ihmetyttää edelleen tuo ryhmäjako. Kai yhtä hyvin ryhmät voisi jakaa niin, että silmälasipäiset lapset olisivat omassa porukassaan, tai tytöt ja pojat omissaan, tai... Tajuan sen pointin jotenkin, että maahanmuuttajataustainen tai muuten eksoottisen näköinen lapsi ei joudu olemaan yksin erilainen, mutta kun oman kokemukseni mukaan monivärisessä ympäristössä elävät lapset voivat oppia "värisokeuden" pian, tai heille ei muodostu silmää erilaisille ihonväreille välttämättä ollenkaan, ainakaan samalla lailla kuin 70-80-lukujen Suomessa lapsuutensa eläneille..? Ja haluaakohan kiinalais- tai ghanalaistaustainen suomalaislapsi aina kuulua siihen eriväristen eli erilaisten joukkoon?
Kivaa, että olet päivittänyt! Kuulumisianne on kiinnostavaa lukea.
Äh, unohdin edellisessä vielä kysyä, että kuinka Suppis nykyään muissa tilanteissa hahmottaa sen, että hän näyttää kiinalaiselta ja erilaiselta (tekisi mieli laittaa viimeinen adjektiivi lainausmerkkeihin...)?
Joo, täytyy ehkä joku päivä käydä ihan kysymässä päiväkodin johtajalta, että mikä tuossa jaossa oli ajatuksena.
Itse olisin ehkä jakanut niin, että noin 5 "erinäköistä" ryhmään, eli 2 ryhmässä sitten olisi muitakin kuin 100 % kantasuomalaisia.
Ei Suppista kerhossa mitenkään huomioitu eri näköiseksi, siis toisten 3-v toimesta. Eikä leikkipuistossa. Värisokeita ovat, tai se vaan on nykyään niin tavallista, että on monennäköistä lasta.
Hän tietää olevansa Kiina-tyttö, tai Kiinan tyttö ja että hänellä on tumma tukka, tummat silmät ja vaaleanruskea iho siksi. Saattaa viitata asiaan, esim. sanoa, että joku lainaan haluttu lelu on tuolla äidillä, jolla on samanlainedn tukka kuin hänellä (puistossa on thaimaalaisia äitejä).
Viittaa aasialaisiin muutenkin samannnäköisinä kuin hän. Eli todellakin käsittää, että ulkoisesti hän on erinäköinen kuin me vanhemmat.
Mutta tämä jako on nyt jotenkin aiheuttanut sen, että hänen mielessään on a-luokan erinäköisiä ja b-luokan erinäköisiä, ja a-luokkaa ovat mahdollisimmat vaaleaihoiset, suoratukkaiset ja nätit (kuten hän, koska hän saa aina niin paljon kuulla siitä nätteydestään ja nätistä tukastaan ulkopuolisilta) ja b-luokkaa ovat kovin tummat ja kikkarapäät eikä hänen mielestään niin nätit. Me sitten korjataan ja olen sanonut että sekä se ghanalainen tyttö että se tamilityttö ovat kummatkin tosi nättejä tyttöjä.
On ylipäänsä rasittavaa, että lasten(kin) ulkonäköön kiinnitetään niin paljon nykyään huomiota. Vaikka ulkonäköpuhe olisi positiivistakin, se saa lapsen ajattelemaan, että jotkut ovat kauniita ja toiset sitten taas eivät. "Oletpas sinä reipas/kiltti/nopea" tai muu käytökseen liittyvä positiivinen kommentti voisi olla kivempi, jos jotain pitää sanoa.
Mutta, ei sen puoleen, meillä näytti neidin koulussa olevan kokonainen luokallinen maahanmuuttajataustaisia lapsia (päättelin vanhempainillan vanhempien ulkonäöstä ja lasten sukunimistä). Ja esim. Annika ei ole sillä luokalla, vaan kyseessä ovat muualta kuin Länsi-Euroopasta tulleet. Aina asiaa voi tietysti perustella ekstrasaksantuntien tarpeella, mutta niitä tarvitsee moni muukin...
Lähetä kommentti