Jätetäänköhän minun tuleva lapseni tänä yönä laatikossa johonkin kadun kulmaan, kuten kuvan lapsi?Kuva on otettu erittäin kiinnostavasta blogista, jota kannattaa seurata.
Joka tapauksessa tuo kuva on todennäköisesti osa lapseni historiaa. Tuo on se tapa, millä monet lapset löydetään Kiinassa. Sitten heidät viedään poliisille, sieltä lastenkotiin. Sieltä sitten joskus osa adoptoidaan.
Ja joku näistä löytölapsista on joskus lapseni.
7 kommenttia:
On se päiväkotiinjättöriipaisu niin kovin pientä verrattuna moniin muihin riipaisuihin. Onneksi nämä lapset voivat päästä hyviin koteihin!
Olipa koskettava ja ajatuksia herättävä kuva. Pieni tyttö maitopulloineen... Silmät kostuvat väkisinkin, kun tuota kuvaa katsoo.
Osa pääsee koteihin, mutta kaikki eivät, esim. vammaiset lapset. Ja noita lapsia on niin paljon.
Tuossa kuitenkin näkee, että on jätetty maitoa ja jätetty paikkaan, josta tyttö löydetään. Kiinassa on kiellettyä jättää lapsi adoptioon samalla tapaa kuin Suomessa tai monessa muussa maassa voi, siksi heitä hylätään. Ja siksi on hirveän vähän, jos ollenkaan tietoja bioperheestä.
Nanne, en tiedä huomasitko, mutta sun blogissa on mennyt päälle asetus "Comments on this blog are restricted to team members." Joten jos se oli vahinko, niin poista.
Kiitos Piikkis! Tosiaan oli vahingossa mennyt päälle! Hyvä kun huomautit. Laitoin jokin aika sitten päälle tuon word verificationin ja varmaan on mennyt sitten tuo siinä samalla... :(
Mutta asiaan: tuossa kuvassa kyllä näkee, että äiti on ollut huolissaan lapsesta.
Jokin aika sitten oli uutisissa, että Saksassa (!!) on olemassa sairaaloissa sellainen postilaatikko, johon voi jättää vauvansa, ellei halua pitää lasta. Näin lapsi löytyy varmasti nopeasti ja on lämpöisessä.
Kun ajattelee, minkälainen hyvinvointivaltio Saksakin on, niin luulisi sielläkin sosiaalihuollon olevan vähän pidemmälle kehittynyttä, että äidit saisivat neuvontaa ja apua tuollaisessa tilanteessa... Ettei tarvitsisi ihan lasta postilaatikkoon käydä tiputtamassa.
Eipä ole enää siinäkään mitään tehtävissä, jos muuttaa mielensä... Kuten ei Kiinassakaan...
Tuota minäkin aina välillä mietin, että onko minun lapseni jo syntynyt, onko hän turvassa, mitä hänelle on jo tapahtunut, mitä tulee tapahtumaan, miten pahasti tapahtumat häntä satuttavat. Ja sitten yritän olla ahdistumatta, kun ei se ahdistus ketään auta. :)
Joo, muistan kuulleeni tuon sairaalaluukku-jutun ja että Saksassa laittavat lämpimiä vauvapetejä sairaaloiden eteiseen, että vauvat voi jättää sinne huomaamattomasti. Saksassahan ei voi kadulle jättää, kun tulee kylmä. Mutta kyllä Pohjois-Kiinassakin on kylmä talvella.
Olen aika varma, että meidän lapsi on syntynyt, ja mietin kyllä mitä hänelle kuuluu nyt.
Toivotaan, että lapsenne siellä teitä jo odottaa ja on hyvässä hoidossa tällä välin :)
Lähetä kommentti