Olimme noin viikko sitten Adoptioperheet ry:n järjestämällä Hakumatkalle lähdössä-illassa. Se oli siis hyvin käytännönläheinen ilta, jossa 2 kokenutta adoptioäitiä ja terveydenhuollon ammattilaista kertoivat erilaisia lastenhoitoon ja kiintymyssuhteen edistämiseen liittyviä juttuja.
Läpikäytäviä asioita oli paljon, ihan vaipanvaihdosta lastenkotitaustan tuomiin erityispiirteisiin. Todella hyödyllinen ilta, varsinkin jos ei ole paljon lastenhoitokokemusta. Minä olen hoitanut aika paljon lapsia, mutta siitä alkaa olla aikaa. Vaipan olen vaihtanut viimeksi joskus 5 v sitten. Mutta mies ei ole vaihtanut ikinä vaippaa tai kylvettänyt lasta. Joten minusta oli tosi hyvä, että nuo asiat käydään läpi kunnolla niin, että kumpikin olemme opissa.
Vaikka ei olisi ollut noita sisarusten lapsiakaan harjoittelukappaleina, niin tiedän jotain silläkin perusteella, että olen kuitenkin lukenut kumpaakin vauvalehteä niin kauan kuin meille on toivottu lapsia. Eli viitisen vuotta. Mies ei ole jostain syystä ollut niin valtavan kiinnostunut niistäkään. Jonkun jutun joskus on lukenut.
Osan numeroista olen ostanut itsellenikin, koska niissä on joko adoptioasiaa tai muuten hyvä aihe. Esimerkiksi Kaksplussan numerossa 2/2005 oli vauvan perushoidosta hyvä paketti. Vaikka siinä oli jotain vastasyntyneen napatyngän puhdistusohjeita, niin ei se haittaa. Perusvinkit kylvetykseen, vaipan vaihtoon ja syöttämiseen olivat kuitenkin hyvät ja selkeät, kuvien kera. Samassa lehdessä oli lapsiperheen taloudenpidosta hyvä juttu.
Nyt sain vinkin, että uusimmassa Vauva-lehdessä (10/2005) oli kiinnostava juttu kasvukäyristä. Jutun esimerkkiperhe on sellainen, jolla on 4 Kiinasta adoptoitua lasta, joista yksi on poika. Heistä oli hyvin suloinen kuva, ja jutussa paljon hyvää asiaa! Jos jossain neuvolassa vielä suhtaudutaan nuivasti siihen, että kv. adoptiolapset eivät välttämättä mene suomalaisilla kasvukäyrillä, niin tuossa oli vaikka neuvolaan mukaan otettava juttu siitä, kuinka 4 lasta menivät kaikki omilla käyrillään. Samoin oli kivaa lukea siitä, mitä ne käyrät oikeastaan ovat.
Viikon hyvä uutinen: nyt esitetään korotuksia meidän adoptioperheidenkin tukiin. Tätä asiaa on ajettu Adoptioperheiden edunvalvontaryhmän toimesta. On käyty ministeriössä, soiteltu työryhmän jäsenille sekä lähetetty ja viety materiaalia. Adoptiohan on asia, jota harva vastustaa aktiivisesti. Mutta olemme niin pieni ryhmä, että meidät unohdetaan helposti kaikista lainsäädäntäjutuista. Onneksi nyt ei käynyt niin. Mutta varmaahan tuo ei ole, ennen kuin asia on käsitelty ja hyväksytty. Ja sitten jännittää, ehtiikö uudistus meille. Harmittaa, jos rajaudumme tuosta esim. kuukaudella.
Kerran eräs adoptiovanhempi sanoi minulle aika pilkallisesti, että he ovat normaali lapsiperhe, eivätkä harrasta adoptiota. Onneksi osa jaksaa harrastaa ja uhrata omaa aikaansa kaikkien muiden adoptioperheiden eteen, tai tätäkään etuutta ei todellakaan olisi tässä esityksessä.
Monella ulkopuolisella ei ole käsitystä, miten eriarvoisessa asemassa olemme. Nythän alle 7-vuotiaan adoptoivat adoptioperheet saavat 180 arkipäivää (eli noin 7 kk) vanhempainvapaata. Hoitovapaan ulkopuolelle rajautuu, jos lapsi on esim. 2,5 v tullessaan kotiin. Mitään vanhempainvapaata ei ole, jos lapsi on 7 v. Aivan kun jostain muualta, mahdollisesti laitoshoidosta adoptoitu lapsi voisi heti hakumatkan jälkeen pujahtaa kouluun tuosta vain.
Työryhmä esittää, että adoptioperheiden perhevapaat nousevat lähemmäs bioperheiden 263 perhevapaapäivää. Tarkalleen ottaen esitetään vähintään 200 päivää. Päiviä on vähemmän, koska tekstissä vedotaan synnytykseen valmistautumiseen ja siitä toipumiseen. Kyllä meillä adoptoijillakin on valmistautumista adoptioon. Kaikilla lähestyvä synnytyskään ei ole niin lepoa vaativa, vaan äidiksi tulo on enemmän psykologinen moodin muutto.
Adoptioperheet saivat vielä muutama vuosi sitten päättää itse, mistä päivästä vanhempainvapaa alkaa. Eli vaikka ensimmäisestä matkustuspäivästä alkaen. Nyt Kela on suuressa viisaudessaan päättänyt, että matkan alkuosaa ei saa lasketa perhevapaaksi, vaan Kelan kausi alkaa siitä, kun lapsi saadaan konkreettisesti hoitoon. Eli hakumatkan alkuosa täytyy ottaa lomapäivistä tai palkatonta vapaata. Tämä voi olla ongelmallista. Työnantajanhan ei ole pakko antaa palkatonta vapaata.
Meidän lapset jos jotkut tarvitsevat kotihoitoa. Eräs psykologiystäväni (jolla ei ole adoptiolapsia) sanoi, että oikeastaan adoptioperheillä pitäisi olla pidemmät vapaat kuin bioperheillä, että olisi aikaa luoda kiintymyssuhde ennen hoitoon menoa ja sopeutua perhe-elämään laitoselämän jälkeen. Miksi siis ei ole vähintään saman verran perhevapaata kuin bioperheillä eli n. 10 kk?
Hoitovapaasta hoitovapaaoikeudeksi esitetään 2 vuotta siitä, kun on adoptoitu, kuitenkin enintään koulun aloittamiseen asti. Miksi ei 3 v kuten biolapsilla? Meidän mielestämme pitää laskea, että adoptiolapsi syntyy perheeseensä tullessaan siihen, ja etuudet pitää olla samat kuin bioperheillä.
7-vuotiaista ei puhuta äkkinäkemältä mitään. Eli taas ne 1-2 tapausta vuodessa unohdettiin pois. Kansantalous ei siihen kaatuisi, jos heidätkin muistettaisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Tuli muuten mieleen, että koskevatkohan nuo perhevapaat yms. myös perheen sisäistä adoptiota?
En ole varma, miten heidän perhevapaat yleensäkään menevät. Tilastollisesti useimmiten perheensisäisessä adoptiossa on kyse miehestä, joka adoptoi puolisonsa lapsen.
Luulisin, että automaattisesti eivät koske, koska tuntuisi aika erikoiselta, että joku mies olisi 200 päivää vanhempainvapaalla adoptoituaan vaimonsa 11-vuotiaan lapsen... Mutta en osaa sanoa, missä tapauksissa se koskisi.
Samaa sukupuolta olevista luki seuraavaa:
"Työryhmä esittää selvitettäväksi, voidaanko lapsen vanhemman samaa sukupuolta olevaa puolisoa pitää sellaisena etuuteen oikeutettuna henkilönä, jolle voidaan myöntää vanhempainraha sairausvakuutuslaissa säädetyin edellytyksin. Yhdessä asumisen perusteella myönnettävän vanhempainrahan edellytyksenä voisi olla, että lapsi syntyy rekisteröidyssä parisuhteessa. Tällöin perheitä ei asetettaisi puolisoiden sukupuolisen suuntautumisen perusteella eri asemaan sosiaalivakuutuksen etuja myönnettäessä."
Itse asiassa kun mietin asiaa, niin rupesin miettimään, että heillä ei luultavasti ole mitään perhevapaita.
Koska perheensisäisessä adoptiossahan sillä, joka on jo lapsen vanhempi (tai kummallakin vanhemmalla, jos on alunperin ollut 2 vanhempaa), on jo kerran ollut oikeus perhevapaisiin.
Toisella näistä vanhemmista juridinen vanhemmuus loppuu, kun joku muu ottaa lapsen vanhemmuuden (eli adoptoi). Tämä alkuperäinen juridinen vanhempi ei esim. enää ole elatusvelvollinen eikä lapsi peri häntä.
Mutta itse lapsihan on ja elää jo siinä perheessä, joista toinen adoption kautta ottaa myös juridisen vanhemmuuden sen sosiaalisen vanhemmuuden lisäksi, mikä hänellä jo on.
Kyllä ne biolapsenkin kanssa taidot opiskellaan päivä kerrallaan. Uskon, että sitten kun tilanne on ajankohtainen osaatte hoitaa ja hoivata. Ja toimia vaistonne mukaan.
Olen sama mieltä että adoptiovanhemmille pitäisi antaa jopa pidemmät vapaat kuin biovanhemmille.
Kiitos kun jaksat jakaa tarinaasi. Sekin auttaa varmasti monia jotka etsivät adoptiosta tietoa ja kokemuksia, vaikka ehkä kaikki lukijat eivät kommentoisikaan.
Biolapsessa ja adoptiolapsessa on se perusero, että biolapsi on vastasyntynyt ja nukkuu suurimman osan päivää. Eikä kukaan muu ole häntä hoitanut (tosin ainahan ei ole niin, esim. jos lapsi joutuu sairaalahoitoon heti synnyttyään).
Adoptiolapsi on jo tottunut lastenkodin hoitajien hoitamiseen, ja meidän uusien vanhempien haparoivat otteet saattavat aiheuttaa lapsessa vielä lisää stressiä.
Lisäksi kaikki laitostaustasta johtuvat erityispiirteet, mitkä pitää myös ottaa huomioon, eivät ainakaan minulle olleet selvää pässinlihaa prosessia aloittaessa.
Osittain varmaan pärjää vaistolla. Mutta osa asioista on sellaisia, jotka on vaan pakko tietää, että ymmärtää lasta eikä tee lisää vahinkoa.
Pörrö, vielä muuten tässäkin osanotto menetykseesi.
Kiva, jos joku tästä mun kirjoittelusta saa. Päämotiivi tälle eikä yksityiselle päiväkirjalle on jotenkin normalisoida muille adoptiota ja adoptioperheitä. Että joku toinen äiti hiekkalaatikolla, äiti-lapsikerhossa, uimahallin saunassa tai vanhempainillassa tajuaisi, että perheellistymisestä tässäkin on kyse.
Ja ottaa esiin asioita, mitä ulkopuolinen ei välttämättä tule ajatelleeksi.
Kyllä lasten - aika isojenkin - kanssa saa harjotella asioita kunhan tekee sen niin, että itse uskoo siihen että selvitään. Kokemus yllättävistä varsin ventovieraista hoitolapsista on se, että kaikki lapset on jokatapauksessa niin erilaisia että on hyvä jossain määrin kyseenalaistaa kaikki oppimansa hoitotavat ja katsella tilanteen mukaan. Motivaatio on aina puolet osaamista.
Hyvä on oppi, se ei ojaan kaada. Silti tärkein asia mitä olen lapsivuosien aikana lapsista oppinut on se, että mikä tahansa tilanne rauhoittuu siitä, kun itse rauhoittuu. Jos aloittaa tilanteen rauhottamisen siitä, että sanoo itselleen "dont panic" pääsee helpommalla.
Nimimerkillä eihän multa mennyt kun 4 vuotta oppia tämä käytännössä :)
Kuulostaa todella hyvältä jutulta tuo Hakumatkalle lähdössä -ilta! Varmasti hyödyllinen juttu.
Paljon adoptioneuvonnassa käydään läpi asioita, jotka ovat hyödyksi vasta vähän myöhemmässä vaiheessa, kun lapsi on jo isompi. Itse lapsenhoidon opettelu jää kokonaan pois - tai ei meillä ainakaan sitä käyty läpi.
Tosin saimme asiantuntevaa henkilökohtaista opetusta lastenhoidossa Onnin sijaisperheessä, mutta kun ollaan ulkomailla, niin voisin kuvitella, että lapsen kanssa ollaan aluksi aika ihmeissään. Tai me varmaankin olisimme aluksi olleet :)
Voi että - teillä se H-hetki vaan lähestyy!! :) Tsemppiä ja jaksamista loppuodotukseen!
Äh - tarkoitin edellisessä siis sitä, että välttämättä Kiinassa ei paikanpäällä niin tarkkaa lapsenhoito-opetusta saa. Tai sen käsityksen olen saanut. Voin olla hyvin väärässäkin. Kääk - kirjoitinkohan nyt ihan pehmeitä...?? Anna anteeksi tietämättömyyteni! :)
Ei meilläkään neuvonnassa ollut lastenhoitoa. Tosin voi olla, että ei enää muistaisikaan niitä, koska siinä on kuitenkin niin iso väli ennen lapsen saamista.
Jossain maissa saa lastenkodin hoitajilta/sijaisperheeltä samaan tapaan opastusta, ja tietoa juuri tämän lapsen tavoista. Ja lasta käydään tutustumassa useamman kerran.
Kiinassa ne juttelut tai tutustumiset ikävä kyllä jäävät useimmilla väliin. Joskus todella harvoin pääsee tapaamaan lasta oikeasti hoitaneita, jos lapsi on ollut lastenkodissa. Sijaiskodissa voi kai saada useammin kontaktin lasta hoitaneisiin.
Tyypillisesti Kiinassa lapset tuodaan hotelille tai vastaavaan paikkaan, ja nimenhuudon yhteydessä annetaan suoraan uusille vanhemmille syliin ja se siitä. Aikamoinen shokki lapselle.
Niinpä! Olisi tosi hienoa, jos vanhemmat pääsisivät tutustumaan lastenkotiin, jossa lapsi on ollut. Voisi kuvata siellä ja olisi ihan konkreettisia muistoja lapselle.
Mutta pääasiahan on tietenkin se, että lapsi saa vanhemmat ja vanhemmat saavat lapsen :) Muu on sitten "ekstraa" ;) Ja kyllä se siitä sitten lähtee sujumaan, kun tutustutaan toisiinsa ja ihmetellään puolin ja toisin. :)
Meidän ryhmä esittää toiveen, että pääsisimme lastenkotiin. Se pitää siis esittää etukäteen, ennen matkaa.
Mutta paljon on kiinni sattumasta, esim. siitä mistä lapsi on kotoisin. Joskus nimittäin pääsee, joskus taas ei. Jotkut lastenkodit ovat pitkien matkojen päässä, huonojen teiden päässä. Ja joskus on tullut myös mieleen, että joukossa voi myös olla lastenkoteja, joita ei mielellään esitellä.
Lapset tuodaan siis maakunnallisiin keskuksiin vanhempia varten. Eli välttämättä ei olla lapsen lastenkotikaupungissa.
Nyt en malta enää olla hiljaa...
Missä Piikkis luuraa? Kukkuu?? Kirjoituksiasi on ikävä! :)
Hei! Onneksi ei ole ollut kuin tavanomaista kiirettä, töissä ja kotona, opinnoissa pari tenttiä jne. Nyt alkaa pikku hiljaa rauhoittumaan :-).
Lähetä kommentti