Oltiin viikonloppu hoitamassa kahta lasta, kun vanhemmat olivat viikonloppumatkalla kaksin (ja mikäli hyväntuulisuudesta ja hymyistä pystyi sunnuntaina palatessaan jotain päättelemään, oli ollut mukavaa).
Siinä me pyöriteltiin lapsiperheen rutiineita: aamupalaa, päivävaatteet päälle, ulkoilua, lounas, ulkoilua, päivällinen, leikkimistä, lastenkirjojen lukemista, pelaamista, saunaan, iltapalat, iltatoimet ja nukkumaan... ja nukkuivat koko yön kiltisti omissa sängyissään... aamullakin herättivät vasta kahdeksan jälkeen. Ja sama rumba uudestaan. Siinä sivussa vastaamista kysymyksiin esim. Lordista ja muusta päivänpolttavasta kuten pitääkö Ranuan jääkarhuille hommata iso pakastin kesäasunnoksi.
Tuli hyvä mieli, kun ajattelin, että tätä me sitten kohta* kotonakin pyöritetään, arkea. Eikä se tunnu vaikealta. Kunpa tulisit jo luoksemme!
*) Tällä hetkellä ennustetaan, että syksyllä pääsisimme Kiinaan... tosin uskon vasta, kun näen sen nimeämisen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Rivien välistä lukien, tekin taisitte hymyillä koko viikonlopun. :)
On se jännää, kun tuommoista kauheaa rutiinia monet kammoaa, ja me oikein odottamalla odotetaan että päästään puuronkeittoon omalle lapselle :-).
Ennenkin olen ajatellut noita leikki-ikäisiä lapsia hoitaessa, että se suurin homma on se, kun ruokaa pitää olla niin usein tarjolla ja sitä menee kuitenkin hyvin vähän kerralla. Täytyy kehittää joku systeemi siihen omassa perhessä. Tekee isot annokset kerralla ja pakastaa suurimman osan heti lapsille sopivina pikkuannoksina tms.
Lähetä kommentti