tiistaina, elokuuta 09, 2005

Ensituntumaa huoleen

Viime viikonloppuna saimme ensituntumaa huolesta, mitä voi murroikäisestä tuntea. Kummityttömme (vajaat 15 v) oli päästetty Ankkarockiin sunnuntaiksi riparikaveriensa kanssa. Ripari oli sellainen, jossa oli nuoria ympäri Suomea, joten vanhemmat eivät tunteneet muita festivaaleille tulijoita tai heidän vanhempiaan.

Tyttö on siis vielä 14 ja asuu maalaiskylässä, jossa on ehkä 100-200 asukasta. Hän ei ole ikinä käynyt edes yksittäisellä rockkeikalla, eikä edes lähimmässä kaupungissa kaupungilla tai discossa.

Me emme olisi ikipäivänä päästäneet vielä tämänikäistä Ankkarockiin ilman aikuisia. Puhuimme vanhemmillekin, että tuonikäiset eivät yleensä vielä käy festivaaleilla yksinään. Itsekin kävimme eka kerran joskus 16-17-vuotiaana. Varsinkin kun tätä tyttöä on muuten pidetty pumpulissa (hän ei osaa mennä edes linja-autolla omatoimisesti, kun on aina kuljetettu autolla joka paikkaan, hän ei ole ikinä käynyt missään yksin), niin riskit ovat niin valtavat. Jos jotain sattuu, miten tämmöinen untuvikko selviää siitä?

Meidän ja noiden vanhempien ero on se, että me olemme oikeasti olleet monilla festivaaleilla. Nämä vanhemmat eivät ole koskaan käyneet edes rockkonsertissa. Tuntui, että he eivät tajua, mitä on hakea yhtä 14-vuotiasta kaikkien samannäköisten goottineitojen seasta 17 000 ihmisen seasta...

Vietiin sitten täpinöissään oleva tyttö tosi pitkään jonoon, joka kiemurteli pääportin edessä. Kaikilla muilla tuntui olevan mäyräkoira kädessä roikkumassa tai vähintään siideriä. Teki mieli kaapata koko tyttö kainaloon ja kantaa autoon...

Kaiken lisäksi tytöllä oli kännykästä loppunut saldo ja hän ei itse voinut soittaa ollenkaan. Eli vaikka hänelle olisi sattunut jotain, hän olisi vaikka eksynyt, hän ei olisi voinut soittaa. Riparikavereita ei nähty, ja muutamalla vaihtui epäilyttävästi kotipaikkakuntakin viikonlopun aikana... Ikävänä ihmisenä kerroin kyllä nuo epäloogisuudet eteenpäin tytön äidille.

Me olimme koko sunnuntain ihan huolesta kipeänä. Mihinkään hommaan ei pystynyt tarttumaan, kun pelotti niin. Onneksi kaikki meni hyvin, ja tyttö löytyi kohtaamispaikalta sovittuun aikaan väsyneenä, mutta iloisena.

5 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Itse olin 14-vuotiaana ensi kertaa festareilla, mutta ne olivat pienet ja rauhalliset ja kanssani oli koko joukko luotettavia, vanhempia kavereita. Enkä ollut pumpulissa kasvatettu, vaan ikäisekseni todella itsenäinen tyttö. Eli: olisin ollut yhtä huolestunut kuin sinä. Onneksi kaikki ilmeisesti päättyi hyvin.

Piikkis kirjoitti...

Joo onneksi meni, mutta mielessä pyöri erinäiset muunkinlaiset skenaariot...

Me miehen kanssa argumentoitiin noille vanhemmille, että vasta sitten kun osaa kulkea itse edes pitkänmatkan bussilla, voi mennä festareille.

Itse olin tuossa iässä käynyt keikoilla kyllä. Ja olin matkustanut junalla & bussilla yksin ympäri Suomea kahden 7- ja 8-v vanhemman siskoni luo. Ja heidän ennestään oudoilla opiskelupaikkakunnillaankin (Hki, Tre) suunnistelin ihan omatoimisesti kartan kanssa ja huom! aikana ennen kännyköitä.

Musta tuo totuttelu itsenäiseen elämään pitäisi alkaa pienestä, esim. kaverin kanssa tehdystä leffareissusta bussilla lähimpään kaupunkiin, eikä niin että yhtäkkiä kiidetään Ankkarockiin...

Anonyymi kirjoitti...

Ripareiden jälkeiset ekat tapaamiset on maailman hirveimpiä, vielä hirveämmältä vaikuttaa se, että ne on jonkun festarin yhteydessä... Ei meidän lapsi vaan pääsisi :O

Anonyymi kirjoitti...

Lapsi kuitenkin kasvaa, onko tarkoituksenmukaista heittää aikanaan 18-vuotias maailmalle niin, ettei tämä ole sitä ennen koskaan käynyt yksin missään? Pumpulissa kasvaminen voi liiallisuuksiin vietynä olla karhunpalvelus, vaikka tarkoitus olisi hyvä.

Piikkis kirjoitti...

Omasta mielestä en esitäkään, että vasta 18-vuotiaana maailmalle missään käymättömänä ja mitään kokemattomana. Vaan että pumpulissa kasvatettu voi aloittaa itsenäisen elämän esim. vaikka itsenäisellä bussilla tehdyllä leffareissulla lähimpään kaupunkiin, enkä Ankkarockilla 14-vuotiaana.