Ajattelin käydä syksyn mittaan blogissani läpi adoptio- ja vanhemmuusaiheisia kirjoja. Mullakin on niitä hyllyssäni ja yöpöydälläni aika monta, ja lisäksi olen lainannut kirjoja. Nämä tulevat sitten ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä, ei aakkostettuna tai edes aiheittain. Ehkäpä näistä arvosteluista on hyötyä jollekin, joka hakee tietoa näistä asioista.
Useaa näistä saa muuten lainata kirjastojen lisäksi myös Adoptioperheet ry:n toimistolta.
Gray, Deborah D.: Attaching in adoption
Jos adoptoiva hankkisi vain yhden aiheeseen liittyvän kirjan ja osaa englantia, tämä on se kirja. Tässä kirjassa on hyvin paljon tietoa kiintymyssuhteista adoptiossa, ihan teoriatasollakin, mutta useimmiten hyvin käytännönläheisesti esimerkkien kautta. Kirjassa on myös hyvin käytännöllisiä ohjeita siitä, miten kiintymystä voi edistää kotioloissa. Kirjassa kerrotaan myös hyvin selkeästi, miten voi nähdä lapsen käytöksestä, missä vaiheessa hän on kiintymyksen luomisessa ja miten siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Joidenkin mielestä kirja saattaa olla masentava, koska esimerkeissä on aika riipaiseviakin tapauksia. Mutta minusta on parempi, että ei kätke päätään pensaaseen ja unelmoi liian ruusunpunaisia kuvitelmia, vaan varautuu ongelmiin, joita voi tulla. Ja jos sitten ei tule mitään, voi olla iloinen siitä, mutta kuitenkin tietoinen. Itse olen sitä mieltä, että on todennäköisempää, että joitain kiintymysuhteeseen liittyviä ongelmia tulee lapsille, joilla ei ole ollut turvallista kiintymyssuhdetta elämänsä alusta alkaen, kuin että mitään pieniäkään ongelmia ei olisi.
Jos kirja olisi käännetty suomeksi, minusta kaikkien pitäisi lukea se neuvontavaiheessa. Tämän kirjan olen ostanut ihan omaksi, koska tätä tulen varmasti selaamaan ja lukemaan, kun lapsi on täällä. Olen nyt kerran lukenut sen kokonaan läpi ja useamman kerran tietyt kappaleet. Ja varmasti luen vielä monta kertaa.
Kirja sopii myös sijaisperheille ja biologisille perheille, joilla on ongelmia kiintymyssuhteen kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kiitos kirjavinkistä ja mainiota, että aiot esitellä niitä lisääkin! Tämä blogisi on minulle oikea kultakaivos kaikkine linkkeineen ja tietoineen, sitä on pitänyt hehkuttaa jo monta kertaa, mutta olen häpeällisen laiska kommentoimaan. Toivottavasti jaksat ja ehdit edes toisinaan päivittää kuulumisenne sitten joskus (kohta!) myös hakumatkan jälkeen ja lapsiperheen arjen alettua, en voisi kuvitella lukevani melkein mitään muuta suuremmalla mielenkiinnolla :)
Tai sitten sun täytyy vain kutsua minut ja mies kylään :)
Kiitos, kiitos! Päivitystahtia en uskalla luvata :-), mutta tarkoitus olisi kertoa meidän arjesta lapsen tultuakin. Ja toki hakumatkasta.
Varmaan me jossain joskus nähdäänkin, jos asutte pk-seudulla. Ties vaikka olisimme jo kohdanneet. Piirit on niin pienet, että huolimatta nimimerkistä, hyvin moni adoptioihminen tietää tai ainakin arvelee, kuka olen.
Ja kyläänkin pääsee, jos kiinnostaa :-). Muistelen että olette PeLan kautta adoptoimassa? Sikäli hyödytte enemmän, jos joku pelalainen kertoo hakumatkastaan kuin minä.
Juu, Helsingissähän me asumme, Vartiokylässä. Vielä emme ole kummemmin missään adoptioaiheisissa systeemeissä käyneet, mutta nyt neuvonnan loputtua suunnitelmissa on aktivoitua juuri sillä saralla. Eli emmeköhän kohtaa jossain vaiheessa - siihen saakka seuraan haukkana kuulumisianne :)
Tänään laitoin postiin PeLan rekisteröitymislomakkeen (varmistettuani, että Special Needs -lomaketta ei tosiaan ole pakko lähettää...), mutta hakumatkassa ehkä käytäntöäkin enemmän kiinnostavat jo kaiken kokeneiden tunteet. Tosin niitä syvimpiä tuskin kukaan julkisesti ruotii, palvelunantajasta riippumatta...
Lähetä kommentti