Suppista stressaa se sosiaalinen peli, mitä siellä koko ajan pelataan. Aamulla arvotaan päivän kaverit, eikä siinä kaikki, vaan heti kun Suppis tulee ovelle tultiin naaman eteen uhoamaaan "mä en leiki sun kanssa" ja vielä " tuokaan ei leiki sun kanssa, vaan mun kanssa". Supatellaan ja hihitellään ja hävitään leikeistä, jätetään yksin.
Olen nämä tilanteet nähnyt kun olen tuonut ja vienyt, ja monesti hoitaja on seissyt vieressä, niin kaikki tämä ei ole aikuisilta näkymätöntä tyttöjen kiusaamista. Silti ennen kuin useamman kerran puhuin asiasta, siihen puututtiin. Perusteltii, että ryhmäytyvät vielä ja että Suppis on niin reipas ja tomera, pärjää kyllä. Mutta se on vaan pintaa. Kovan touhun takana mä näen heti, että nyt hän ei oo oma itsensä tai täysin rento, vaan aika pingottuneen oloinen.
3. viikko oli aamuisin helpompi, eli aamulla jätettiin rauhaaan. Ilmeisesti siitä oltiin jotain lapsille puhuttu. Supattelua ym. peliä näin kyllä vielä eilenkin. Mua on ruvennut ottamaan päähän koko tyttöjen parikuvio. joissa kolmas tyttö ei voi koskaan olla mukana. Yleensä kuviossa on on yksi tyttö, joka testaa viehätysvoimaansa ja pyörittää peliä, muut arvotaan ja hylätään täysin sattumanvaraisesti pelaajan oikkujen mukaan. Se ei ole meille tuntematonta leikkipuistokuvioistakaan viime vuodelta. Se ei voi olla mikään luonnonlaki. Itse yritän edes edistää leikkiä, missä voi olla useampi kuin 2 tyttöä kerrallaan...
Suppista myös lyötiin, senkin kuulin tytöltä itseltään (huusi unissaan peloissaan lyöjän nimeä). Hoitajat sanoivat puuttuneensa siihen ja ko. poika on lyönyt muitakin, mutta olisihan se hyvä kertoa haettaessa! Ja on niin tyypillistä, että pojan fyysiseen kiusaamiseen puututaan, mutta tuohon ärsyttävään kuiskutteluun ja supatteluun ja sosiaaliseen eristämiseen ei muka voi puuttua...
Suppista selvästi jännittää, kuka leikkii tänään hänen kanssaan, vai leikkiikö kukaan. Jännitys tulee uniin. Olen koettanut puhua vaikka mitä, tuloksetta. Lopulta se sitten vähän helpotti, kun sanoin että jos joku sanoo sinulle ikävästi, niin menet heti kertomaan hoitajille.
Ja että esim. tämä uhoaja-lapsi ei päätä sinun kavereitasi, vaan tätien tehtävä on katsoa, että kaikki leikkivät nätisti päiväkodissa keskenään, eikä ketään jätetä yksin. Uniet vähän rauhoittuivat. Mutta kuherruskuukausi oli kyllä kovin lyhyt.
Ymmärrän kyllä mikä jännittää, koska olisihan minustakin stressaavaa, jos menisin uuteen työpaikkaan, ja joka aamu joku työkaveri tulisi ensi töikseen sanomaan, ettei tänään tee töitä mun kanssani, ja et muuten tänään istu tuohon tuoliin kokouksessa ja tuo Tuijakaan ei tee sun kanssa tänään töitä...
Eikä Suppis ole ainut, kuulin sivukorvalla kun joku muu äiti kertoi ihan samoista oireista... Onko tämä sitten sen ansiota, että koko päiväkoti on uusi ja aikuisetkin hakevat paikkaansa, mutta kyllä kai siellä kuuluisi opettaa myös käytöstapoja ja toisille ystävällisesti puhumista, myös silloin kun ryhmäydytään.
8 kommenttia:
Ulkopuolisesta tuntuisi, että säännöt nimenomaan luodaan heti alussa! Omien lasten osalta minulla on sekä huonoja kokemuksia ("tytöt nyt vaan on sellaisia") että hyviä (puututtiin heti, kun oli pienintäkään syytä).
Tytöt tosiaan ovat sellaisia, että hakeutuvat pareihin, jättävät ulkopuolelle, jne. Mutta aikuiset voivat joko antaa sen tapahtua tai rakentaa tilanteet sellaisiksi, että sitä tapahtuu vähemmän. Jälkimmäisessä tietysti on enemmän hommaa...
Rehelisyydeden nimissä täytyy myöntää, että ei se Suppiskaan synnitön ole... Kun oppi leikkipuistossa tämän homman ollen se "uhri", niin eiköhän kokeillut sitä pääjehun roolia. On hän päiväkodissakin sitä koettanut.
Mutta mä olen puuttunut siihen. Ja päiväkodissakin sanonut, että meillä ei tyydytä siihen "tytöt on tyttöjä"-kuvioon, vaan aktiivisesti ainakin koetetaan etä Suppiksesta tulisi reilu tyttö, joka osaa leikkiä myös 3 tai 4 lapsen kanssa yhdessä.
Nyt on muuten käynyt niin, että Suppis on kääntynyt poikien puoleenleikeissään. Ihan hyvä niin. Ehkä on helpompi ottaa vastaan ne satunnaiset fyysiset konfliktit vrt. henkiseen alistamiseeen.
Meilläkin neiti on aina leikkinyt mieluummin poikien kanssa, vaikka sitten prinsessaksi pukeutuneena. On sen verran vahva ja ronski tapaus, että antaa takaisin, jos tulee fyysistä kahnausta - psyykkinen puoli voikin olla jo hankalampi.
Rasittavaa se tietysti on, mutta muuta neuvoa en osaa antaa kuin puhumisen sekä hoitajille että lapselle.
Toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa!
Moi!
Meillä mies räjähti hoitajalle hampaat narskuen samankaltaisesta tilanteesta kuin teillä. Minä olin asiasta puhunut useaan kertaan ihan ystävällisesti, mutta saanut samankaltaisia kommentteja kuin Sinä. Miehen räjärdyken jälkeen minulle soitettiin ja kutsuttiin heti kaikkien tarhantätien kanssa palaveriin keskustelemaan heidän kasvatustaidoistaan (ja siitä mies antoi edelleen railakasta palautetta heille...)
Sitten hoitajat tekivät leikkilistan seinälle ja aamuisin lapset itse tarroittivat ja valitsivat mitä leikkivät ja (eivät siis leikkikaveria) ja tädit vahtivat, että kutkin 2-5 leikkijää (tyttöjä ja/tai pokia)leikkivät sovitun aikansa suunnittelemaansa ja toivomaansa leikkiä. Näin kaikki oppivat pitkäjänteisempää leikkiä ja toimimaan muutoinkin kuin kaksittain eivätkä vaihtaneet leikkiä kaiken aikaa.
Valitettavasti tämä viimekeväinen systeemi (joka toimi ja päivittäiset pettymyksen ja hylkämisen kokemukset lapseltamme jäivät)ei juuri nyt toimi, koska nyt syksystä on tullut 6 uutta lasta tarhaan ja mitään systeemiä ei vielä ole... jatkuvaa tappelua ja lapset ja hoitajat vasta tutustuvat toisiinsa. Ja meidän lapsi haluaisi että äiti lopettaisi työn ja hän tarhan...
Kyllä Suppis pärjää!
Tuazophia: on se onneksi vähän helpottanut, sun ohjeesi auttoi eniten...
Mutta jännittää vieläkin sinne menoa, ei halua mennä, haluaa olla kotona.
Voi, tuo leikkilista kuulostaa hienolta! Aion ehdottaa sitä. Tosin siinäkin on vaikeutena se, että yksi LTO ryhmässä on tyyppiä, joka varmasti ottaa asian loukkauksena, että hänen ammattitaitoaan epäillään, kun ehdotellaan ja astutaan hänen tontille. Pitäisi saada hänet keksimään se itse... Ensin voisin vaikka kysellä, että onkohan mitään tapaa, jolla voisi varmistaa, että kaikilla on leikkikaveri, joku leikin ettäleikkitoverin valinnan mukaan menevä juttu...
Siis todella surullista luettavaa että jo päiväkodissa alkaa pelaaminen ja kiusaaminen. Itse aina tulee ajatelleeksi että lastentarhassa noita ongelmia ei vielä ole - olen yläasteen ope - mutta kun tarkemmin muistelee omaakin lapsuuttaan, niin olihan niitä. Tytöillä kolme on huono luku. Omien lasteni kohdalla tätä peliä on ollut hirmu vähän, ja just kyselin lukion ykkösluokkalaiseltani, että miten olette niin usein kolmen porukassa, eikö tule ongelmia... Tytär vastasi, että aika vähän ja että täytyy osata joustaa. Se kuullosti hyvältä.
Aikuiset voivat melko paljon ohjailla tilanteita, mutta lopulta ketään ei voi pakottaa toisen ystäväksi. Mutta yksinäisillekin se ystävä yleensä jossain vaiheessa löytyy.
Hyvää jatkoa kovassa päiväkotimaailmassa
t Johanna
Voi voi kun kuulostaa tutulta. Sama peli jatkuu kokemukseni mukaan koulussa. Tyttöni on nyt 4. luokalla ja edelleen eristäminen jatkuu. Vakavasti tätä ei oteta, kun kukaan ei varsinaisesti "kiusaa". Opettajat tuntuvat olevan voimattomia.
Itsekin tyttölapsen äitinä olen törmännyt tähän ongelmaan. Meidän pihassa asuu kolme saman ikäistä tyttöä, joista tyttäreni on siis se yksi. Alusta asti olen ottanut sen linjan, että ketään ei leikistä pois jätetä. Tyttäreni olen jopa komentanut pois pihalta yksin sisälle leikkimään, jos on alkanut muita syrjimään. Olen puhunut asiasta myös näiden toisten tyttöjen ja heidän vanhempiensa kanssa ja puuttunut tilanteisiin systemaattisesti. Ehkä nämä tytöt ja vanhempansa ovat välillä ajatelleet, että onpas kauhea akka, mutta niin vaan nykyään leikki sujuu kolmisinkin! Kannnattaa siis ehdottomasti puuttua!
Päiväkotiin mennessä tyttäreni meni ryhmään, jossa oli ainut uusi tyttö. Ensimmäiset kuukaudet olivat välillä kamalia, kun leikkikavereita ei löytynyt ja uutena joutui syrjityksi. Puutuin asiaan ja juttelin päiväkodin henkilökunnan kanssa. Pikkuhiljaa asia muuttui ja joka päivä kotiin tullessa sainkin sitten kuunnella iloista pulputusta siitä, miten kivaa tänäänkin oli :)
Tsemppiä teille päiväkotielämän sosiaaliseen peliin. Jos me aikuiset useammin puuttuisimme lasten ei toivottuun käytökseen, emmekä vaan ummistaisi silmiä, kun juuri se oma lapsi ei satu olemaan siinä heikoimmassa asemassa, niin ihan varmasti lapsetkin oppisivat niitä reilun pelin sääntöjä!
Lähetä kommentti