tiistaina, toukokuuta 10, 2005

Tilitystä

Kyllä ne uudet rikosrekisteriotteet on hankittava. Syynä siihen miksi ei kelpaa sanottiin, että heillä on periaate, että kaikki paperit on oltava päivätty luvan saamisen jälkeen. Ihan ok, mutta sen sitten voisi kirjoittaa ohjeisiinkin... Nyt on hakemukset Oikeusrekisterikeskukseen menneet. Edellisellä kerralla otteet tulivat muutamassa päivässä. Eli ensi viikolla voisi odotella niitä. Sitten äkkiä kopiot ja postiin IP:lle.

Mietin, että miksi nämä epäjohdonmukaisuudet ärsyttävät mua niin paljon tässä prosessissa. Tulin siihen tulokseen, että kun asumme täällä ääriprotestanttisessa maassa, jossa kaiken oletetaan toimivan kuten luvataan ja kaikkialla vedotaan alueelliseen ja yksilöiden väliseen tasa-arvoon, niin mua raivostuttaa, että adoptoijat eivät saa mitään tasa-arvoa verrattuna bioperheisiin ja kaikki tuntuu niin sattumanvaraiselta.

Jos olisimme asioimassa jossakin muussa maassa, jossa näin ei oletusarvoisesti olisi, niin kestäisin paljon paremmin tämän, terveisin nimimerkki joskus ennen vapautumisia itä-Euroopassa luukulta luukulle ja virastosta toiseen siirtynyt, että saisin junaan Transit-lipun takaisin kotiin. Se oli monen päivän homma, eikä se niin rasittanut, koska sen tiesi. Toki asian tärkeyskään ei ollut ihan tätä luokkaa (vaikka onhan se kotiin pääseminenkin tärkeää :-)).

Mutta nyt raivostuttaa, että kaikki on niin kiinni sattumista: siitä, kuka henkilö antaa neuvonnan, missä satut asumaan, miten sääntöjä tulkitaan... Toinen asuu jossain, missä jonoja neuvontaan ei ole ja se alkaa seuraavalla viikolla kun soittaa. Toinen jonottaa vuoden (kuten me), jotkut jopa enemmän pelkkään neuvontaan.

Ruotsissa on määrä-aika (muutama kuukausi), johon mennessä neuvonnan on alettava, tai asianomaiset voivat valittaa asiasta viralliselle taholle. Suomessa harva uskaltaa valittaa mistään, ei edes epäasiallisesta kohtelusta, koska pelätään sen vaikeuttavan prosessia.

Oma lapsenuskoni Suomeen hyvin ja johdonmukaisesti toimivana valtiona on saanut kolauksia tässä prosesissa enemmän kuin ikinä ennen.

2 kommenttia:

Adoptiomatka kirjoitti...

Täällä kysyttäisiin taas :)

Miten te päädyitte valitsemaan juuri Interpedian? Itse en ole palvelunantajista vielä mitään vertailevaa yhteenvetoa tehnyt, vaikka kaikkiin (tai käytännössä meidän kannaltamme kahteen) olenkin perehtynyt. Olisi kiva siis kuulla joitakin syitä, jotka vaikuttivat teidän päätökseenne?

Piikkis kirjoitti...

Alunperin jo ennen neuvonnan alkua rekisteröidyttiin IP:lle sen takia, että päästiin valmennuskurssille. Kävimme sen niin alkuvaiheessa, että ensimmäinen viikonloppu oli ennen ensimmäistä neuvontaa ja toinen viikonloppu ensimmäisen ja toisen neuvontakerran välissä. Me jonotettiin vuosi neuvontaan.

Valmennuskurssille oli niin paljon tunkua. Rekisteröityneet olivat etusijalla (käytännössä vain rekisteröityneet pääsivät sinne). Silti meidänkin kurssista 1 on lähettänyt paperinsa PeLan ja toinen Hkin kaupungin kohteeseen.

Alunperin meillä oli toinenkin mahdollinen maa mielessä, joka oli myös IP:n kohde. Siksi me valitsimme IP:n. Tuntui, että joka tapauksessa siltä löytyy sopiva kohde.

Rekisteröimisen jälkeen saa maatiedotteita, eli 4 kertaa vuodessa joka kohteesta ajantasaiset tiedot. Sekin oli plussaa. Ja IP on tuntunut ihan kotoiselta, ihmisiä kunniottavalta järjestöltä.

Sitten kun valitsimme Kiinan, niin mietimme vaihdammeko kuitenkin palvelunantajaa. PeLa on maantieteellisesti lähempänä ja ajateltiin paperisotaa ja nimeämiskuvia. Silloin ei tiedetty, että IP:kin muuttaa Helsinkiin ennen meidän nimeämistä. PeLan opasta Kiinassa on kehuttu maasta taivaiseen.

Soitin sitten samojen kysymysten kanssa kumpaankin paikkaan. Toisesta sain mukavaa palvelua. Toisesta todella ihmeellisiä kommentteja. Sanottiin, että olen liian aikaisin soittamassa. Soitin viimeisen varsinaisen neuvontakerran jälkeen. Epäiltiin, että näinköhän edes saamme lupaa. Maavastaavalla ei kuitenkaan ollut mitään papereitamme edessä, tai edes tietoja meistä, eikä meillä ollut mitään selkeää syytä, miksemme saisi (ikä ym.).

Voi olla, että maavastaavalla oli huono päivä, mutta tuli tunne, että en todellakaan halua olla tuon ihmisen kanssa tekemisissä, kun ei ole pakko.

Arvaat varmaan kumpi oli tuo jälkimmäinen. Kun kerroin asiasta, muut ovat kertoneet samantapaisista kommenteista ja sammakoista.

Sen jälkeen PeLa on lanseerannut vielä sitä checklist-lomakettaan. Meistä on hyvä tiedostaa, mitä erityistarpeita kaikilla adoptiolapsilla on. Mutta tuntuu vähän suorastaan meidän Kiinasta adoptojien älykkyyden solvaukselta, että lomaketta tarvittaisiin sen takia, että adoptiohakijat hyväksyvät laktoosi-intorelanssi tai mongolian täpliä tai turvattomuutta...

Emme pidä ylipäätään hyvänä tuollaisten lomakkeiden lähettelyä maihin, jotka eivät sitä pyydä. Ja kun se Filippinien viranomaisten vaatima lomake ei edes sovi Kiinan adoptioon, koska siinä kysellään niin paljon taustakysymyksiä. Vaikeaa niihin biologisten vanhempien sairauksiin tai synnytyksen tapahtumiin on ottaa kantaa, kun Kiinan adoptiossa taustasta ja biologisista vanhemmista saa niin vähän tietoja, jos ollenkaan.