tiistaina, toukokuuta 03, 2005

Tänään meidän paperit lähtivät!

Nyt on kirjattu kirje matkalla Interpedian toimistoon papereineen, kopioineen ja valokuvineen.

Nyt ei enää voi kuin odottaa, odottaa ja odottaa... Itse asiassa luulen, että kunhan saamme tietää, että paperit ovat ok ja lähtevät Kiinaan, niin loppukesä menee varmaan ihan hyvin, jopa syksykin. Mutta kun vuosi lähenee loppua, ja kun se nimeäminen alkaa olla lähellä, niin voi olla, että hypin seinille :-).

Tänään on kuitenkin iloinen päivä! Vaikka sain ikäviäkin uutisia. Kuulin tänään, että mun tilalle töissä ei ehkä saada ottaa ketään, kun olen vanhempainvapaalla & hoitovapaalla. Muut siis joutuvat ottamaan mun tehtävät ja nekin tehdään niin minimipanostuksella kuin mahdollista. Tästä "äitiyslomalle*" lähdöstä syyllistettiin mua ja yritettiin kiristää aikaa mahdollisimman lyhyeksi. Sanoin kyllä, että en todellakaan aio "ottaa lyhyemmän kaavan mukaan", kuten asia ilmaistiin, kun vihdoin ja viimein saamme lapsen. Ja kun se ei ole lapsenkaan etu, asiantuntijoiden mukaan adoptiolapsen pitäisi saada vähintään vuosi kotihoitoa, että hoitoon meno ei sotke kiintymyssuhteen syntymistä.

*"Äitiyslomalle" lainausmerkeissä, koska adoptiolapsesta ei jäädä äityslomalle, vaan vanhempainvapaalle, joka on 180 arkipäivää pitkä. Biologisesta lapsesta saa äityslomaa 105 arkipäivää + vanhempainvapaata 158 arkipäivää, yhteensä 263 arkipäivää. Ja hoitovapaata biolapsesta saa, kunnes lapsi täyttää 3 v. Adoptiolapsella sekin etuus voi mennä ohi, jos lapsi on sen verran yli 2-vuotias, että täyttää 3 v vanhempainvapaan aikana.

Nämä eroavbaisuudet olen töissäkin selittänyt. Silti aina olen jäämässä "äitiyslomalle".

3 kommenttia:

Adoptiomatka kirjoitti...

Voi että, olenpa iloinen puolestanne! Odotus siirtyi taas uuteen vaiheeseen ja lähemmäs prosessin loppua/uutta alkua lapsen kanssa.

Olisin kiinnostunut kuulemaan, milaisia valokuvia lähetitte matkaan, siis ihan montako ja keitä kuvissa oli (+ missä, mitä tekemässä). Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos et halua sitä tuntemattomalle ja julkisesti kertoa.

Mutta siis onnea vielä kerran :)

Piikkis kirjoitti...

Ei ne kuvat niin suuri salaisuus ole. Mitä olen kuullut muista, niin aika tyypilliset adoptiohakemusvalokuvat laitettiin.

Ohjeiden mukaan kuvia piti olla 6-8, ja niiden piti esittää meitä ja lähisukulaisia, mutta lähinnä meitä arkiaskareissa kodissamme. Muistaakseni yksi kuva piti olla ikään kuin potretti meistä kahdesta. Kuvissa piti olla siististi pukeutunut, ei kovin avokaulaisissa asuissa ja lapset ja teinit täysissä pukeissa (ei siis missään napapaidoissa, ranta-asuissa tai kengittä).

2 kuvaa on hääkuviamme, yksi potretti ja 1 kokovartalokuva. Meidän hääkuvat onnistuivat tosi hyvin ja siksi valitsimme ne, vaikka ovat siis 3,5 v vanhat.

Mukana on 1 ulkokuva kodistamme, siinä on mun mies + mun kummityttö (9 v) hiekkalaatikolla.

Yksi kuva on sellainen, jossa ollaan mun puolen sukujuhlissa ja siinä on mun vanhemmat + sisaruksia perheineen + me.

Sitten esitellään huoneita. Yhdessä kuvassa olen varaperheemme (miehen veljen perhe, jossa 2 lasta) kanssa olohuoneessa kahvilla. Yksi kuva on tulevasta lastenhuoneesta, jossa olen nytkin, eli siellä on nyt tietokone + vuodesohva. Mun mies oli tietokoneella siinä kuvassa. Sitten mä olen keittiössä muka kotihommissa ja makkarissa viikkaamassa pyykkiä.

Lisäksi tarvitaan kummastakin passikuvia.

Kuvia voi ja kannattaa kuvata jo nyt hyvissä ajoin. Jos on sukujuhlia kesällä, niin kannattaa otattaa sukupotretteja. Meilläkin on osa noista ihan varta vasten otetuista kuvista otettu jo viime kesänä.

Kutsuttiin siis esim. tuo varaperhe kylään evästyksellä, että ottavat ykköset mukaan ja kuvattiin se kuva pois.

Nanne kirjoitti...

Tuhannesti onnea papereiden lähtemisen johdosta!! Taas on otettu yksi askel lähemmäs lastanne ~:D

Niin minäkin sanoin töissä, että en aio palata takaisin heti kun "äitiys"loma loppuu. Olihan tätä elämänvaihetta odotettu jo niin pitkään. Ei ole ollut ikävä töihin. ;) Jos ei nälkä yllätä, niin aion olla kotona mahdollisimman pitkään, eli vähintään kaksi vuotta.

Esimieheni oli kyllä todella ymmärtäväinen sen suhteen. Vaikka alkuun nielaisikin pari kertaa tyhjää, kun ilmoitin kotiin jäämisestäni "ylihuomenna" ;). Onneksi se oli kuitenkin hänellä tiedossa jo etukäteen, vaikka ajankohta luonnollisesti olikin auki loppuun asti...