Tähän erityispedagogiikan peruskurssiin kuuluu myös esseen kirjoittaminen. Siinä on kiva tehtävänanto, eli pitää tarkastella erityispedagogiikkaa oman ammatin tai tehtävän tai tulevan ammatin tai tehtävän näkökulmasta. Eli mihin äiti tai opettaja tai erityisopettaja tai sosiaalityöntekijä tai kouluavustaja tai tietotekniikan asiantuntija jne. tarvitsee erityispedagogiikaa?
Tässähän on nyt monta vaihtoehtoa, mistä voisin kirjoittaa. Voin tehdä esseen nykytyön perusteella, tai miettiä sitä tulevaa työnkuvaa, mihin tähtään näillä opinnoilla. Tai voin käsitellä adoptioäitiyttä.
Omassa työssä tarvitsen sitä oppilaiden kohtaamisessa ja myös muiden asiakkaiden. Työssäni on kohtaamisia tavalllisissa ja erityiskouluissa olevien koululaisten lisäksi myös aikuisten erilaisten oppijien kanssa. Joukossa on myös mm. cp-vammaisia ja työllisyyskurssilaisia, joilla on osalla aika pitkä työttömyysaika takana. Osa on käsittääkseni ollut vailla työtä viime lamasta lähtien. Välillä käy myös mielenterveydeltään horjuneita. Paljon on myös ihmisiä, joilla ei ole juuri lainkaan atk-taitoja ja suunnaton pelko laitteita kohtaan. Näiden kohtaamisessa on oma haasteensa.
Tulevasta työstä kirjoittamisessa on se vaara, että esseessä ei ole tarpeeksi pointta. Siitä voi helposti tulla vähän haahuileva tai jankkaava, kun ei todellisuudessa ole tehnyt sitä työtä. Toki sekin on kiinnostavaa, varsinkin siinä mielessä, että siinä määrittelee itselle, mitä on haluamassa.
Adoption kannalta kirjoittamisessa on sama vaara, paitsi että siitä minulla on muuten paljon tietoa. Olen lukenut tutkimuksia adoptiolasten oppimisvaikeuksista ja sitä kenttää olisi mukava kartoittaa vielä tarkemmin. Ja se olisi hyödyllistä muillekin kuin itselleni.
Hmm. Täytyy vielä miettiä. Jomman kumman näkökulman valitsen, joka nykytyön tai adoption kannalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti