Opettamisen oppimista

Pari viikkoa sitten alkoi syyslukukauteni, eli pidin ensimmäisen kurssini. Kurssi meni mukavasti, ihmiset oppivat ja viihtyivät. Osa aikoi ilmottautua muillekin kursseilleni, ja sinne on tullutkin ilmottautumisia.

Olen nyt opettanut syksystä 1999 säännöllisesti kansalaisopistossa. Välillä olen myös opettanut nuorten työpajassa. Opetan myös koululaisia pienemmissä ryhmissä. Yhtenä vuonna vedin opettajan kanssa läpi media-analyysin kurssin yhdelle ikäluokalle lukiolaisia.

Ennen tätä säännöllistä opettamista olin opettanut pari kertaa omassa entisessä opinahjossa. Joskus muinoin tein myös opettajan sijaisuuksia yläasteelle ja lukioon.

Täytyy myöntää, että en ollut kovin kaksinen opettaja silloin aloittaessani säännöllisen opettamisen. Aiheen hallinta ei riittänytkään. Täytyi myös oppia opettamaan.

Alussa ahdoin kurssit liian täyteen asiaa. Joskus huomasin jaksottavani opetettavaa asiaa huonosti. En osannut antaa välillä helpompia tehtäviä ja muuttaa kurssia tarpeeksi kurssilaisen mukaan. Oli vaikeaa ymmärtää, kun itselle oli opetettu asiat tietyllä tavalla ja oli siitä itse oppinut, niin se ei silti ole paras tapa kaikille.

Senkin tajuaminen oli tärkeää, että on ihan eri asia, kun itse aikoinaan opetteli asiaa omaksi ammatikseen hyvin motivoituneen ja tiukalla valintakokeilla valitun ryhmän osana, mutta nämä oppilasraukat vaan ovat yhden tai kahden viikonlopun kurssilla.

Toisinaan opetin liikaa teoriaa, kun tämä ja tämä "on pakko hallita", ennen kuin voi tehdä mitään. Nykyään uskon, että tekemällä oppii paremmin, ja asia otetaan esille, kun se tulee esille. Tärkeintä on että oppilaat saavat onnistumisia ja oppivat jotain hyvin. Siihen voi aina rakentaa päälle. Määräänsä enempää uutta tietoa ei voi vastaanottaa kerralla.

Tämä oma opettamisen oppimishistoriani tuli mieleen, kun viikko sitten aloitin kiinan kielen kurssin. Opettaja on nuori, kokematonkin. Tunsin sympatiaa ja myötänoloutta hänen pedagogiikan tajustaan. Tajusin, että olen tullut aika pitkän matkan ensimmäisistä kursseistani.

Emme oppineet ensimmäisellä kerralla yhtään fraasia. Opettelimme kielioppia, poikkeuksen poikkeuksia, ja lausuimme kuorossa aakkosia. Kurssilla piti olla käytännön läheistä kiinan puhekieltä ja harjoituksia selviytymiseen esim. hotellissa ja ravintolassa. Aakkoset ovat ihan hyvä osata erilaisen ääntämyksensä takia, mutta voisiko niitä opettaa jollain fraaseilla?
Niin ne jäisivät ainakin minulle paremmin mieleen.

Vaikka minulla on kova motivaatio osata edes muutama fraasi, niin mielessä kävin kotiin jääminen... Mutta menen kyllä taas sinnikkäästi kuuntelemaan, jospa tämän kerran jälkeen osaisin sanoa jotain. Ni Hao osaan jo ennestään.

Tuli hakematta mieleen eräs aloitteleva tuntiopettaja, joka pakotti eräällä kurssilla oppilaat kuuntelemaan ensin tunnin verran kaikenlaista pikseleistä, värijärjestelmistä ja erilaisista konsonattiyhdistelmistä, ennen kuin edes avattiin ohjelmaa. Anteeksi entiset oppilaat. Nyt tajuan todella, miltä sen täytyi tuntua.